08.06.2023
XXVII Mäntän kuvataideviikoilla näkyy ja tuntuu intohimo taiteeseen. Näyttely avataan 11.6.
Puun takaa XXVII Mäntän kuvataideviikoilla tunnepuhegeneraattori murisee totuuksia ja ennustuksia, keraaminen vesiliukumäki solisee kutsuvasti ja kymmenmetrinen puinen moottoroitu veistos keinahtelee aaltojen lailla.
Kiipeilyseinä, jonka värikkäiden tarttuma-anturoiden lähtökohtana ovat sotien jättämät jäljet kaupunkikuvassa. Alastomuutta, kesän valoa ja ihmiskehon ihanuutta akvarellitekniikalla, mutta suuressa mittakaavassa.
Videoteos, jossa pohditaan, ovatko merimetsot laulun arvoisia. Tässä muutama esimerkki Puun takaa XXVII Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyn teoksista.
Yllätyksellisyys, kehollisuus ja tarinallisuus ovat vahvasti läsnä tämän vuoden teoksissa. Esillä on maalauksia, liikkuvaa kuvaa, keramiikkaa, tussipiirustuksia ja installaatioita. Kuraattorit Minna Suoniemi ja Petri Ala-Maunus ovat kutsuneet mukaan 36 taiteilijaa/taiteilijaryhmää, yhteensä 44 tekijää. Suurin osa heistä osallistuu Kuvataideviikoille ensimmäistä kertaa. Mukana on myös pitkän linjan tekijöitä, kuten Sari Palosaari ja Ars Fennica -palkittu Kari Vehosalo.
– Intohimo taiteen tekemiseen vetää meitä puoleensa, ja uskommekin, että sen voi aistia ensi kesän näyttelyn teoksista.
– Suurin osa teoksista on uusia ja tätä näyttelyä varten tehtyjä. On jännä huomata, miten ne toimivat suuressa tilassa, Suoniemi ja Ala-Maunus kertovat.
Tarinallisuus tulee esiin paitsi teoksissa itsessään myös niiden välisissä yhteyksissä. Esimerkkinä tästä on Pavel Rottsin kiipeilyseinä Pekilon sisäänkäynnin edustalla. Sen tarttuma-anturat ovat värikkäitä ja iloisen näköisiä, mutta niiden lähtökohta on toisen maailmansodan aikaisissa pommitusjäljissä, jotka näkyvät yhä Helsingin kaupunkikuvassa. Climbing a Memory -teoksessa pohditaan kollektiivista muistia, identiteettiä ja kulttuuriperintöä. Teos on saanut uusia merkityksiä Venäjän hyökkäyssodan myötä. Sasha Rottsin installaatio Puolikas huone neljännen kerroksen nurkassa tuo esiin toisen näkökulman lähimenneisyyteen. Kyseessä on muistikuva taiteilijan lapsuudesta Neuvostoliitossa perestroikan aikaan, jolloin omaksi tilaksi muodostui vanhempien huoneesta erotettu huoneen puolikas.
Ykköskerroksen sisäänkäynnin luona tulijaa tervehtii Elina Nissisen ja Max Hannuksen keraaminen veistos boddcast della verità, joka kertoo kysyjälle totuuksia. Sen ääni tuo mieleen hengityksen. Eräänlaisesta totuuden etsimisestä on kyse myös Emma Ainalan maalauksissa. Ne ovat surrealistisia tunteiden, värien ja yksityiskohtien vyöryjä, joiden taustalla on myös tummia sävyjä.
Pekilon ykköskerroksen salin teokset liittyvät luontoon, kuten metsään.
Piia Hiltusen jättikokoinen hyttynen, pronssinen Heavy Weather imee ajatuksia lasipalloista. Veistos rinnastuu hienosti salia hallitsevaan Aleksi Martikaisen yli kymmenen metriä pitkään puiseen veistokseen. Aihe luonnosta on moottoroitu veistos, jonka liike muistuttaa hitaasti aaltoilevaa vedenpintaa tai jättiläismäisen hyönteisen liikettä sen pinnalla.
– Puinen veistos tuo mieleen tukkien uiton ja puun osana metsäteollisuuden historiaa. Teoksessa puu on palautettu luontoon, osaksi vettä, kuraattorit pohtivat.
Vesi ja sen virtaava liike on läsnä muissakin teoksissa, kuten Ninni Luhtasaaren keraamisessa Ja sitten loikki pois -vesiliukumäki-installaatiossa.
– Vesi virtaa myös meissä, suurin osa kehoistammehan on vettä. Ihminen on vain yksi laji muiden joukossa, kuraattorit toteavat.
Lajikatoa pohditaan muun muassa Pasi Aution Feel the Heat -videoteoksessa, jossa tanssija Saku Koistinen tanssii maailmanlopun metsäbileissä lintujen sirkutuksen tahtiin. Jan Eeralan, Laura Naukkarisen ja Ulla Taipaleen ja Chrorus Sinensis -työryhmän merimetsoille omistetussa audiovisuaalisessa kuoroteoksessa pohditaan sitä, onko ihmisten vihaama merimetso laulun arvoinen.
Tänä vuonna Kuvataideviikoilla on esillä runsaasti maalauksia.
– Olemme molemmat kuvataiteilijoita ja maalaus on meille rakasta, kuraattorit kertovat.
Kolmannessa kerroksessa Tapionsalia hallitsee Sirkku Rosin Landscape Lovers – teos, jossa kehot sulautuvat hauskasti kasveihin ja osaksi luontoa. Laajennettua maalausta edustava suurikokoinen akvarelli levittäytyy osineen lattialle.
Teosta vastapäätä on tila, jossa on taidemaalari Jenni Hiltusen suurikokoisia maalauksia ja keramiikkaa. Värikkäässä huoneessa sisarukset Jenni ja Piia Hiltunen palaavat teoksissaan lapsuuden maisemiin ja tunnelmiin.
Eeva Peuran ja Kari Vehosalon maalaukset löytyvät neljännestä kerroksesta. Vehosalon mystiset, outoa tunnelmaa henkivät maalaukset sopivat hyvin yhteen Venla Heleniuksen Fantomi-videon kanssa, joka pyörii viereisessä huoneessa. Heleniuksen juuri valmistunut video hehkuu ylimaallista tunnelmaa.
Huone, jossa valokuvataiteilija Raakel Kuukan (1955–2022) ja hänen tyttärensä Rebekka Kuukan eli Yeboyahin musiikkivideot keskustelevat keskenään on kuraattoreille läheinen ja tärkeä.
– Halusimme kunnioittaa Raakelin muistoa elämänmyönteisellä videolla, jossa hänen sisarensa soittaa rumpuja perheen kesäpaikassa. Yeboyahin video on kuvattu samassa paikassa. Äidin ja tyttären suhde oli hyvin läheinen.
Minna Suoniemi ja Petri Ala-Maunus ovat kokeneet Kuvataideviikkojen kuraattoreina toimimisen valtavan innostavana ja merkittävänä tehtävänä.
– Meillä molemmilla on pitkä historia Kuvataideviikkojen kanssa. Olemme olleet täällä näyttelyvieraina, taiteilijoina ja nyt kuraattoreina.
Suoniemi ja Ala-Maunus toivovat, että näyttelykävijöille tarttuisi mukaan innostusta ja uteliaisuutta uutta kohtaan.
– Joku joskus sanoi, että taiteilijoita yhdistää suuruudenhulluus ja sokea usko itseensä. Ehkä se juuri on se kuuluisa Mäntän henki, kuraattorit pohtivat.
Näyttelykeskus Pekilon ohella taideteoksia on myös Taavetinsaaressa ja Mäntän urheilukeskuksen alueella. Taavetinsaaressa on Mariam Falailehin paikkasidonnainen teos ja sen paviljongissa Ida Palojärven hätkähdyttävä tilateos. J.P Köykän, Peetu Liesisen ja Kim Somervuoren suuri seinämaalaus World Keeps on Spinning in to the Future löytyy Skeitti- ja pumptrack-radalta Mäntän urheilukeskuksesta.
Ensimmäisistä Mäntän kuvataideviikoista on tänä vuonna tullut kuluneeksi 30 vuotta. Siitä on kasvanut arvostettu, Suomen laajin nykytaiteen katselmus, joka on palkittu muun muassa Suomi-palkinnolla. XXVII Mäntän kuvataideviikot on avoinna joka päivä 11.6. – 31.8.2023.
Taiteilijat
Emma Ainala
Pasi Autio & Saku Koistinen
Jesse Avdeikov
Risto-Pekka Blom
Jan Eerala & Laura Naukkarinen & Ulla Taipale + Chorus Sinensis -työryhmä Mariam Falaileh Seppo Fränti Terhi Heino Venla Helenius Jenni Hiltunen Piia Hiltunen Hinni Huttunen Hanna Hyy Hanna Kanto Veera Kulju Raakel Kuukka Antti Kytömäki J.P Köykkä & Peetu Liesinen & Kim Somervuori Linda ja Aura Ninni Luhtasaari Aleksi Martikainen Rusto Myllylahti Elina Nissinen & Max Hannus Anneli Nygren Ida Palojärvi Sari Palosaari Tuukka Peltonen Eeva Peura Iiri Poteri Raisa Raekallio & Misha del Val Sirkku Rosi Pavel Rotts Sasha Rotts Maria Stereo Kari Vehosalo Yeboyah
www.twitter.com/kuvataideviikot
www.facebook.com/kuvataideviikot
Festivaalin sivuille