13.01.2015
Taidekeskus Salmelan kesän 2015 taiteilijat
Asta Caplan
Kuvataiteilija Asta Caplanin (s. 1982) maalaukset vaeltavat tiloissa ja kutsuvat sisäänsä. Ne väreilevät nykyajan pinnalla kuin heijastus syvältä kultaisesta lammesta. Niiden kieli on peräisin niin vuosisatojen takaa kuin valokuvien tulvastakin, mutta teosten ydin on tutkivassa viivassa, joka kääntää tilan elementtikontrastien rytmiksi ja silti liehittelee meitä astumaan sisään.
Caplanin maalauksen teossa toteutuu mahdollisuus tuoda esiin henkilökohtaisen lähentymän ja oivalluksen hetkestä jotakin ihmeenkaltaista. Maalauksen on mahdollista jakaa todellisuuden muodossa tapahtunut liike sen kauneuden kokemuksen kautta, jonka teos välittää katsojalle.
Hannu Hyrske
Taiteilija ponnistelee saadakseen työnsä valmiiksi – kunnes teokseen ei enää tarvitse lisätä mitään, eikä siinä ole mitään liikaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta taidegraafikko, kuvataiteilija Hannu Hyrskeelle (s. 1949) ongelmassa riittää haastetta.
Hyrskettä kiinnostaa, millainen poikkeama tarvitaan tekemään tavanomaisesta kiinnostava, ja miten pienikin elementti voi pitää epäjärjestyksen koossa. Hän pohtii teoksiensa kautta, voiko väri tasapainottaa muodon, tai kuinka paljon värejä mahtuu sovintoon.
Tiina Kivinen
Taidegraafikko Tiina Kivinen (s. 1971) sommittelee pintaa syvällä samettisella mustalla, johon kuva pysähtyy. Musta on yhtä aikaa täysin tyhjä ja kukkuroillaan täynnä. Se on harvoin synkkä. Se on hengittävä, avara ja antaa katsojan tulkinnoille tilaa. Kun mustaa tutkii tarkemmin, havaitsee, ettei se ole missään mielessä puhdas. Kivisen musta on runsaasti taitettu. Välillä se on lämmin, välillä kylmä, koskaan se ei ole mitätön. Mustan sävyt vaikuttavat tavoilla, joita ei välittömässä katsomiskokemuksessa havaitse. Eron huomaisi, jos saman teoksen näkisi puhtaalla mustalla vedostettuna. Elävä musta ei ole ahdistava. Se on iltahämärän, horisontin ja loppuun palaneen nuotion väri. Se ei kilpaile valkoisen kanssa vaan kietoo sen vuorotellen ympärilleen ja sisäänsä. Muut värit ovat yleensä statisteja tämän ajattoman liiton rinnalla.
Hannele Kylänpää
Kuvanveistäjä Hannele Kylänpään (s. 1948) veistosten aiheena on usein ihminen tai eläin. Hän tarkkailee elämää ympärillään ja ammentaa sitä teoksiinsa. Hänen teoksissaan on nähtävissä persoonallinen, vahva kädenjälki. Perinteisen pronssin lisäksi Kylänpää käyttää veistostensa materiaalina jopa betonia. Veistosten klassista muotoa elävöittää rosoinen pinta.
Piia Lehti
Taidegraafikko Piia Lehdelle (s. 1973) kuvien tekeminen on usein kuin palapelin kokoamista uudelleen, omilla säännöillä. Hän ottaa erilaisia osia sieltä täältä, yhdistää omiin piirustuksiinsa valokuvaa ja monisteita, ja toteuttaa työt valmiiksi grafiikan tekniikalla. Yksi tärkeä teema Lehden teoksissa on ihmisen ja luonnon suhde: ihminen osana luontoa ja luonto osana ihmistä. Viime vuosina Lehti on työstänyt töitään serigrafia- eli silkkipainotekniikalla. Painettavana materiaalina toimii usein vaneri.
Marika Mäkelä
Taidemaalari Marika Mäkelä (s. 1947) näkee työskentelynsä eräänlaisena poistamisen ja valinnanteon prosessina, jossa lopullisia ratkaisuja ei pidä tehdä hätiköidysti. Hänen suurikokoisissa, abstrakteissa maalauksissaan on käytetty lähes kolmiulotteisia siveltimenvetoja ja väriä paksuina kerroksina. Mäkelä kutsuu töitään maalilla tehdyksi valoksi.
Jan Neva
Taidemaalari Jan Neva (s.1974) on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja Pietarin Taideakatemiassa. Neva ammentaa taiteeseensa osia vanhojen taiteen mestareiden vaativista teknisistä periaatteista, sekä yhdistää niihin modernin taiteen käsityksiä esittävyydestä. Tärkeimpinä esikuvinaan hän mainitsee renessanssin ja barokin ajan taiteilijoita.
Esittävä taide vaatii hänen mielestään paljon työtä ja taitoa – kaikki virheet näkyvät. Teoksen valmistaminen on hänelle pitkä prosessi, jossa ensin luonnostellaan hyvin paljon, etsitään oikeaa kompositiota ja sopiva elävä malli. Lopullisen työn hän maalaa öljy- tai akryylivärein kankaalle tai alumiinille, mikä vaatii harvoin yhtä paljon aikaa, kuin itse valmistelu.
Arvo Siikamäki
Kuvanveistäjä Arvo Siikamäen (s. 1943) töitä on ollut näyttelyissä 1960–luvulta lähtien. Viime vuosien veistokset ovat olleet klassisen kaunislinjaisia ja harmonisia figuureja, joissa pronssin ja kiven ominaisuuksia on käytetty taidokkaasti hyväksi. Taiteilija pyrkii muodon yksinkertaiseen, plastisesti hallittuun kokonaisuuteen ja pinnan loppuun asti hiottuun siloisuuteen, jota elävöittävät marmorin juonteet, graniitin rakeet, pronssiin vedetyt uurteet ja osittainen karkeahakkaus.
Kia Taegen
Kia Taegen (s. 1990) on espoolainen kuvataiteilija. Öljyvärimaalauksissaan hän pyrkii siihen, että ympäristö ja eri tunnelmat avautuvat värien ja valojen kautta uudella tavalla. Näin katsoja voi hetkellisesti irtautua omasta arjestaan, uppoutua muistoihin tai antaa ajatusten vain viedä. Taegenin maalaussarja sai alkunsa kesällä 2014 Salmelan Viipurin residenssissä. Luonnon väriloisto ja toisaalta rapistunut ympäristö synnyttivät lähes tarunomaisen tunnelman, joka herätti hänen mielenkiintonsa. Maalauksissaan Taegen pyrkii käsittelemään tätä mystisyyttä.
Marjatta Tapiola
Kuvataiteilija Marjatta Tapiolan (s. 1951) ekspressiivisissä töissä olennaista on herkkä mutta voimakas maalausviiva. Hänen maalaustyylilleen olennaista on siveltimellä piirtäminen. Tapiolan töiden aiheet käsittelevät mytologioita, unimaailmoja sekä ihmiselämän tunteiden ja ruumiillisuuden ääritiloja. Marjatta Tapiolan töitä on ollut esillä niin suomalaisissa kuin kansainvälisissäkin näyttelyissä 1970-luvulta lähtien.
Tiina Torkkeli
Kuvanveistäjä Tiina Torkkelin (s. 1969) kuvataiteen lähtökohtana on usein luonto. Elämä ja sen eri ilmiöt kiinnostavat Torkkelia, mikä heijastuu hänen teoksiinsa. Puut, puiden muodot ja rakenteet, miten oksat muodostavat kuvia ja kuvioita, miten valo siivilöityy oksien läpi. Varjot, jotka muodostuvat puiden ympärille. Niistä Torkkeli ammentaa musiikillisia elementtejä, kuten liikettä ja rytmiä, kuviinsa.
Helena Vaari
Tekstiilitaiteilija Helena Vaarille (s. 1963) tekstiilit ovat tapa maalata. Hän käsittelee värejään samalla tavalla kuin öljyväreillä maalaava taidemaalari, joka lisää teokseen punaista öljyväriä. Tekstiilitaiteilija Vaari leikkaa punaista kangasta, valitsee lankakorista punaista lankaa ompelukoneeseen ja kirjoo ne tauluun. Materiaali antaa teokselle mielenkiintoisen struktuurin. Helena Vaarin tekniikka tehdä taidetta on kollaasinomaista applikaation ja vapaan konekirjonnan yhdistelmää. Taidetekstiilit ovat uniikkeja maalauksia ompelukoneella, joissa jokainen ommeltu tikki on erilainen.
Ideat kulkevat alitajunnassa. Vanha ja uusi kuva kohtaavat jossain aivolohkossa. Syntyy yhteys tilan ja tapahtuman välillä, syntyy tarina. Kollaasimainen työskentely alkaa jo ideavaiheessa ja jatkuu kankaiden ja lankojen yhdistyessä toisiinsa.
Taidekeskus Salmela on avoinna 6.6.-9.8.2015.