14.01.2009
Taidekeskus Salmelan juhlavuoden 2009 kuvataiteilijat
Igor Baranov (s. 1983) on valmistunut Pietarin taideakatemiasta kunniamaininnoin vuonna 2007. Baranov pyrkii taiteellaan alkukantaiseen ja maagiseen taiteen funktioon, näyttämään ihmisen ja alkuperäisten elementtien, luonnon ja avaruuden, yhteyden. Taide-esineen merkityksen ja taustan ollessa hänelle itsestään selviä, kiinnostus on vääjäämättä menetetty. Baranovin teosten henkilöhahmot taas ovat osa kosmogonista, maailmankaikkeudellista arvoitusta. Baranov työskenteli Salmelan talvistipendiaattina 2007–2008.
Johanna Ehrnrooth (s.1958) tutkii teoksissaan tiloja ja ihmisiä rinnakkaisten peilien kautta heijastuneina ja varioituneina. Unen ja toden rajamaastossa häilyvää tunnelmaa sävyttää sivullisuuden tunne, etäisyys ja erillisyys. Taiteilijan kuvaamissa väläyksissä ja heijastuksissa on katoavaa hetkellisyyttä, toisaalta aika kiitää – mutta toisaalta seisahtuu. Ehrnroothin teoksissa näkyy myös hänen viehtymyksensä itämaiseen filosofiaan sekä arvoituksellisuuteen.
Professori Eero Hiironen (s. 1938) on yksi Suomen kaikkien aikojen tuotteliaimmista kuvanveistäjistä. Hiirosen tärkein materiaali on haponkestävä teräs. Tämän vaikean materiaalin työstämisessä hän on alansa lyömätön mestari. Myös pronssi, kupari ja alumiini muovautuvat Hiirosen käsissä veistoksiksi ja reliefeiksi, suomalaisen luonnon, vuodenaikojen ja ennen kaikkea veden kuviksi. Jo 30 vuoden ajan on Hiirosen inspiraation lähteenä ollut kotoinen sisäsuomalainen järvi. Veden muotojen ja heijastusten kuvaajana Hiironen tunnustautuu rohkeasti missionääriseksi julistajaksi.
Ihmisen tyhjä kohta saa ääriviivat. On kuin juuri olisi hahmottumaisillaan, mitä siitä puuttuu…
Antti Huovinen (s. 1972) liikkuu veistoksissaan sisäisten kerrosten kipeillä rajapinnoilla, missä ei näe eteensä ilman pikkuista veitikkaa silmäkulmassa.
Taiteilijana Anne Hyvönen (s. 1968) on kiinnostunut kuvaamaan ihmisten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta elämässä. Taiteessaan hän käsittelee ihmisen inhimillistä raadollisuutta ja samanaikaista pyrkimystä hyvään, joka on yhtä todellista kuin pahuus. Aistillisuus on yksi henkisyyden muoto.
Tero Laaksonen (s.1953) on uransa aikana antanut runsaan ja vahvan näytön. Yhteistä koko hänen tuotannolleen on teosten synnyn vaivattomuuden ja keveyden tunne. Pelkistetyissä maalauksissa toistuvat klassiset kulttuuriset merkit jättävät tulkinnalle tilaa. Laaksonen kuvaa teoksissaan asioita, joita olisi muutoin mahdoton esittää.
Kuvanveistäjä Ukri Merikanto (s.1950) tunnetaan selkeämuotoisista teoksistaan. Hän työstää etupäässä kiveä. Materiaalin raskaudesta huolimatta hänen tavoitteenaan on luoda keveyden tuntua ja saada muodot ”lentämään”. Merikannon veistokset ovat rohkeita sommitelmia, joille on ominaista tiukan geometrinen muotokieli, hiotut pinnat sekä puhdaslinjaisuus. Tasapainon jännite on avainsana Merikannon taiteeseen.
Lars-Gunnar Nordström (s.1924) on yksi Suomen tunnetuimmista konstruktivisteista. Nordström löysi tyylinsä jo 1940-luvun lopulla ja on siitä lähtien hionut sitä yhä selkeämpään ja kiinteämpään suuntaan. Nordströmin kuvailmaisu pohjautuu äärettömään tarkkuuteen. Hänen taiteelleen ovat ominaista suuret, yhtenäiset, suorien tai kaarevien linjojen selvästi erottamat väripinnat.
Pekka Parviaisen (s.1981) maalauksissa ajatus elämän rajallisuudesta on toistuvasti läsnä. Vuodenaikojen vaihtelu, kasvu ja kuihtuminen ovat kuolevaisuuden ja toisaalta jälleensyntymisen ja elämän jatkumisen ilmentymiä. Parviaisen teoksissa on vaikutteita myös kalligrafisesta taiteesta. Hän käyttää sanoista usein vain osia tai muuttaa kirjainten järjestystä. Sanat ja katkelmat ovat maalauksen lähtökohta, lopullisen kuvan kannalta luettavuus ei ole välttämätöntä. Pekka Parviainen on Salmelan kesän 2009 Nuori taiteilija.
Irina Schuvaloffia (s.1976) inspiroivat ajan etäännyttämät valokuvat, joiden henkilöt tarjoavat kerronnallisen ja elämän makuisen viitekehyksen maalaamiseen. Taiteilija saattaa jopa käydä kuvitteellisia vuoropuheluja maalattavien henkilöiden kanssa. Schuvaloffin taiteessa keskeistä on emotionaalisen kosketuspinnan tarjoaminen. Riippumatta taiteilijan kulloinkin käsittelemistä teemoista, pyrkii hän aina välittämään, jopa tartuttamaan katsojan kokemukseen ”siitä jostakin”, joka puhuttelee katsojaa taiteilijan tarkoittamasta temaattisesta yhteydestä riippumatta. Olennaista on, että katsoja vedetään mahdollisimman lähelle teosten emotionaalista rakennetta.
Annuli Viherjuuri (s.1984) inspiroituu oman elämänsä kokemuksista sekä kirjoittamistaan runoista. Tuoreissa öljymaalauksissaan hän käsittelee parisuhteen toiveita yhdessä pysymisestä herkän dramaattisesti esittävää ja abstraktia yhdistäen. Maalauksissa liikutaan tunnelmasta toiseen, perustusten sortumisesta rauhaan ja hiljaisuuteen, intohimon punaisesta särkymisen pelkoon. Salmelan rannassa sijaitsevan Huvimaja Höijerin Viherjuuri muuntaa seinämaalauksillaan sykähdyttäväksi turvapaikaksi, pesäksi.