16.05.2018
Sodankylän elokuvajuhlille saapuu legendaarinen joukko elokuvantekijöitä
Keskiyön auringon alle kokoontuu jälleen kesäkuussa (13.–17.6.2018) joukko aikamme kiinnostavimpia elokuvantekijöitä. Sveitsiläisohjaaja Barbet Schroeder saapuu Sodankylään yhdessä vaimonsa, arvostetun näyttelijän Bulle Ogierin kanssa. Afrikan Tshadista saapuva Mahamat-Saleh Haroun on Afrikan merkittävimpiä nykyohjaajia ja yksi viimevuosien palkituimpia elokuvantekijöitä. Espanjasta saapuu älyllisen ja runollisen nykyelokuvan mestari José Luis Guerín ja Saksasta poikkeuksellisen monipuolinen auteur Dominik Graf. Carte blanche -sarjassa suosikkielokuviaan esittelee tällä kertaa Finlandia-palkittu kirjailija Kjell Westö. Lisäksi Sodankylään saapuu suuri joukko kotimaisia elokuvantekijöitä, muusikoita, asiantuntijavieraita sekä foley-taiteilija Heikki Kossi kollegoineen. Luvassa on ainutlaatuisia mykkäelokuvakonsertteja, kiehtovia ensi-iltoja ja avaavia luentoja.
Barbet Schroeder (s. 1941) on Iranissa syntynyt, mutta Ranskassa oppinsa saanut monipuolinen elokuvantekijä. Schroeder aloitti elokuvauransa Pariisissa yhdessä Jean-Luc Godardin ja Jacques Rivetten kanssa. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa on hippihenkinen Lisää! Lisää!, joka on yksi ensimmäisiä kovien huumeiden käyttöä avoimesti esittäneistä elokuvista. 1980-luvulla Schroeder siirtyi Hollywoodin suurten budjettien ja näyttelijätähtien pariin. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Mickey Rourken tähdittämä hervoton Charles Bukowski -filmatisointi Barfly – Baarikärpänen (1987) sekä syvälle ihmismielen pelkotiloihin ja traumoihin sukeltava eroottinen trilleri Nuori naimaton nainen (1992). Seurapiirirouvan murhayrityksestä kertova tosipohjainen Onnen kulissit (1990) toi ohjaajalle Oscar-ehdokkuuden, ja näyttelijä Jeremy Ironsille syyttömyyttään todistelevan aviomiehen rooli parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkinnon. Dokumenttielokuva Ugandan diktaattorista Idi Amin Dada aloitti Schroederin niin kutsutun ”Pahuuden trilogian” vuonna 1974. Trilogian päätti Munkki lietsoo vihaa (2017), jossa myanmarilainen buddhalaismunkki paljastaa rasisminsa ja ihmisvihansa jokseenkin suorasukaisesti.
Schroeder saapuu Sodankylään yhdessä vaimonsa, legendaarisen näyttelijän Bulle Ogierin (s.1939) kanssa. 1960-luvun loppupuoliskolla uransa aloittanut Ogier on näytellyt sellaisissa aikansa keskeisissä merkkiteoksissa kuin Luis Buñuelin absurdi komedia Porvariston hillitty charmi (1971) ja Alain Tannerin komediallisessa kolmiodraamassa Salamanteri (1971) sekä uuden aallon pioneereihin lukeutuneen Claude Chabrolin pienen tytön murhatutkimuksiin pureutuvassa draamassa Valhe sydämessä (1999). Miehensä ohjauksessa Ogier on ollut esimerkiksi räväkässä sadomasokismin kuvauksessa Maitresse (1976) yhdessä Gérard Depardieun kanssa. Lisäksi Ogier on tehnyt sivuroolit esimerkiksi Olivier Assayasin tyylikkäässä draamakomediassa Irma Vep (1996) sekä Rainer Werner Fassbinderin rikoskomediassa Kolmas sukupolvi (1979).
Tshadilainen Mahamat-Saleh Haroun (s. 1961) on menestynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana niin Cannesin kuin Venetsian elokuvajuhlien palkintojenjakotilaisuuksissa. Afrikkalaisen elokuvan pioneeri on suvereeni tarinankerronnan mestari, jolle Aki Kaurismäki teki oivaltavaa kunniaa elokuvassa Le Havre. Kaurismäen pakolaistrilogian ensimmäisen osan afrikkalaishahmot ovat nimeltään Idrissa ja Mahamat-Saleh. Nuorena kotimaansa sisällissotaa paennut Haroun opiskeli journalistiksi ja elokuvantekijäksi Ranskassa. Omaelämäkerrallisella dokudraamallaan Bye Bye Africa (1999) hän palasi elvyttämään kotimaansa sodan tuhoamaa elokuvatuotantoa. Harounin teokset Dry Season (2006), A Man Who Cried (2010) ja A Season in France (2017) ovat vetäviä, vaikkakin vakavia kertomuksia maan isättömistä ja osattomista. Harounin elokuvissa tshadilaiset saavat nähdä omaa todellisuuttaan. Tshadin ainoana elokuvaohjaajana Haroun on myös perustanut kotimaahansa elokuvakoulun. Hän onkin peräänkuuluttanut afrikkalaisten oikeutta nähdä omia kuviaan valkokankaalla sekä oikeutta omaehtoiseen, ei-kolonialistiseen elokuvakieleen.
Dominik Graf (s. 1952) on kotimaassaan Saksassa arvostettu ja tuottelias auteur. Sodankylässä tullaan esittämään erityisesti hänen valkokangaselokuviaan, mutta Grafin kohdalla on huomioitava myös pari poikkeuksellisen ansiokasta tv-työtä. Grafin tunnetuin elokuva on runoilija- ja periodikuvaus Beloved Sisters (2014) kirjailija Friedrich Schilleristä. Varma keikka (Die Katze, 1988) on rikostrilleri ovelasti suunnitellusta pankkiryöstöstä ja Nachtwache (1993) hieno esimerkki Grafin tv-töistä. Der Felsen (2002) on Korsikan saarelle sijoittuva trilleri ja The Red Shadow (2006) rikoselokuva. Sodankylässä esitetään lisäksi draama Jonas (1957), jonka pääroolissa on ohjaajan näyttelijäisä Robert Graf.
José Luis Guerín (s. 1960) on nyky-Espanjan kiinnostavimpia tekijöitä, cinefiili, jonka meditatiiviset ja älylliset teokset liikkuvat fiktion ja dokumentaarisuuden kiehtovalla rajapinnalla. Guerín analysoi elokuvissaan muita elokuvia ja elokuvan historiaa inspiroituen eri elokuvafestivaaleilla tapaamistaan ihmisistä. Guerín on ammentanut vaikutteita esimerkiksi Lumièren veljeksiltä, Howard Hawksilta, Yasujirō Ozulta sekä John Fordilta, jonka rakastetusta mestariteoksesta Vaitelias mies (1952) Guerín on tehnyt dokumenttirunoelman Täällä tehtiin Vaitelias mies (1990). Sodankylään mies tuo lisäksi kokeellisen mykkäteoksensa Train of Shadows (1997), kauniin ja romanttisen In the City of Sylvia (2007) sekä tuoreimman teoksensa The Academy of Muses (2015).
Katharine Wyss (s. 1979) on esikoisohjaaja, joka herätti huomiota Venetsian elokuvajuhlilla viime syksynä. Sarah Plays a Werewolf (2017) kertoo arasta 17-vuotiaasta tytöstä, joka löytää patoutuneille tunteilleen ulostulotien teatterista. Sarahin ideat ovat synkkyydessään radikaaleja, mutta ensimmäistä kertaa elämässään hän saa ne kuulluiksi.
Muihin vieraisiin lukeutuvat elämäkerrallisista dokumenttielokuvistaan tunnettu Mark Kidel, jonka elokuvien päähenkilöitä ovat esimerkiksi Cary Grant, Elvis Costello, Ravi Shankar sekä Peter Sellars. Aiemmin tiedotettuja vieraita ovat festivaalin odotetun mykkäelokuvakonserttien kimaran kruunaava alansa palkittujen äänitaiteilijoiden ainutlaatuinen kohtaaminen, kun Sodankylään saapuvat elokuvataiteen valtionpalkinnon saanut Heikki Kossi, kaksinkertainen Golden Reel Award -voittaja Nicolas Becker sekä tanskalaistaituri Peter Albrechtsen. Festivaalin vieraita ovat luonnollisesti myös mykkäelokuvanäytöksissä esiintyvät muusikot. King Vidorin hengästyttävä komedia Tulinen tyttö (The Patsy, 1928) tarjoillaan hollantilaissäveltäjä Maud Nelissenin luoman musiikin tahtiin, jota esittää Nelissenin johdolla The Sprockets -yhtye. Nuorena kuolleen neron Jean Vigon lyhyen dokumenttielokuvan Nizzasta puheenollen (1930) puhaltaa henkiin tenorisaksofonisti-säveltäjä Esa Pietilä.
Carte blanche -sarjassa suosikkielokuviaan esittelee tällä kertaa kirjailija Kjell Westö (s. 1961). Finlandia-palkinnon (romaanillaan Missä kuljimme kerran) ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (Kangastus 38) saaneen Westön teokset ovat inspiroineet runsaasti elokuva- ja näytelmäsovituksia. Sodankylään hän tuo jännittävän valikoiman Matti Kassilan, Luis Buñuelin, Ettore Scolan sekä Joel & Ethan Coenin huipputöitä.
Ingmar Bergmanin 100-vuotissyntymäpäivää muistetaan omalla kokonaisuudellaan, jossa nähdään kaksi Suomen ensi-iltaa. Ville Virtanen nähdään Scener ur natten -lyhytelokuvan pääroolissa, lisäksi Bergmanin aikanaan esityskieltoon asettama mustan elokuvan trilleri Sånt händer inte här (1950) saavat molemmat Suomen ensi-iltansa Sodankylässä. Suomen ensi-illassa nähdään myös Nanookin tekijän Robert Flahertyn ääniraidaltaan restauroitu Moana (1926). Elokuvan esittelee restaurointiprojektissa mukana ollut elokuvantekijä Sami van Ingen, joka on koonnut festivaalin kokeellisen elokuvan näytöksen ja esittelee siinä nähtävät elokuvat. Yhä suositummissa mestariluokissaan saksalainen elokuvatietäjä Olaf Möller valottaa tällä kertaa sarjan jalkapalloteemaisia elokuvia. Kokonaisuus on ajankohtainen kesällä käytävien jalkapallon MM-kisojen vuoksi.
Sodankylän elokuvajuhlat kiittää yhteistyökumppaneitaan
Audiovisuaalisen Kulttuurin Edistämiskeskus (AVEK), EU/Creative, Finland Festivals, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti (KAVI), Tieteen Tiedotus ry., Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy, Rovakaira oy, Sodankylän kunta, Lapin kulttuurirahasto, Suomen Elokuvasäätiö (SES), Goethe-instituutti ja Ranskan instituutti.