24.04.2014
Sodankylän elokuvajuhlilla mestareita ympäri maailman
Sodankylän 29. elokuvajuhlat (11.–15.6.2014) iskee jälleen pohjoisille valkokankaille silmää hivelevän ja hämmentävän rikkaan kattauksen maailman parasta elokuvaa. Vieraiksi saapuvat brittielokuvan legenda PETER GREENAWAY, venäläinen ohjaajakäsikirjoittaja GLEB PANFILOV ja hänen useiden elokuviensa päätähti, vaimo INNA TšURIKOVA. Ranskalaisen elokuvan uudemman polven kärkinimiin kuuluva OLIVIER ASSAYAS muistetaan mm. omalaatuisesta vampyyrielokuvasta Irma Vep ja kauniista surumielisestä perhekronikasta Kesähetket.
Tshadilainen MAHAMAT-SALEH HAROUN on Cannesin ja Venetsian elokuvajuhlilla moneen otteeseen palkittu ohjaaja ja oman maansa elokuvakulttuurin keskushenkilö. Puolalaissyntyinen, pitkään Britanniassa työskennellyt ohjaaja PAWEŁ PAWLIKOWSKI tunnetaan yksilöllisyyden ja ulkopuolisuuden taitavana kuvaajana. Norsunluurannikolla syntynyt KATELL QUILLÉVÉRÉ kuuluu ranskalaisen elokuvan uusien huippukykyjen joukkoon. Sodankylään niin ikään saapuva Quillévérén puoliso HÉLIER CISTERNE voitti puolestaan esikoiselokuvallaan arvostetun Louis Delluc -palkinnon. Virolainen VEIKO ÕUNPUU palaa Sodankylään uutuuselokuvansa Free Range kanssa. Samuel Fullerin tytär SAMANTHA FULLER saapuu esittelemään tuoreen isästään ohjaamansa dokumentin.
Mykkäelokuvina nähdään Matti Bye Ensemblen säestäminä kaksi ruotsalaisen Victor Sjöströmin varhaista mestariteosta. Cleaning Women -yhtye tarttuu puolestaan Chaplinin komedioiden haasteeseen.
Mestariluokan pitäjinä nähdään huikea viisikko: Alain Bergala, Jim Hillier, Lars Henrik Gass, Gianluca Farinelli ja Olaf Möller.
Festivaalin kotimaisista tekijävieraista ja ensi-illoista voidaan tässä vaiheessa paljastaa ainakin Leena Kilpeläisen elokuvaessee Sokurovin ääni, Juha Wuolijoen suomalaisen kuvaajan, äänittäjän ja säveltäjän kanssa Yhdysvalloissa toteuttama trilleri Zarra’s Law sekä festivaalin perustajilta Anssi Mänttäriltä Musta koira olkapäällä ja Peter von Baghilta dokumentti Sosialismi. Muita ”virallisia” tekijävieraita ovat toisen polven näyttelijäkarismaa uhkuva Sampo Sarkola sekä dokumenttien Eedenistä Pohjoiseen ja Tolonen tekijät Virpi Suutari ja Lasse Keso.
Ohjelmisto täydentyy edelleen. Ohjelmistosta vastaavat festivaalijohtaja Peter von Bagh sekä taiteellisen toimikunnan jäsenet Aki Kaurismäki, Mika Kaurismäki ja Timo Malmi.
Tekijävieraat
Walesissa 1942 syntynyt ja Englannissa kasvanut mestariohjaaja PETER GREENAWAY tunnetaan maalaustaiteesta – erityisesti renessanssin ja barokin suunnilta – lainaavasta rehevästä visuaalisesta näkemyksestään, jonka viehättävät outoudet ja överit rönsyilyt ovat hurmanneet katsojia ympäri maailman. Sodankylässä nähdään ainakin Greenawayn lopullisen läpimurron sinetöinyt, 1600-luvulle sijoittuva murhatarina Piirtäjän sopimus (1982), kolmen naissukupolven avio-ongelmia veden varassa ratkova Kohtalokkaat numerot (1988), erotiikkaa ja kannibalismia ravintolabisneksen ympärillä vyöryvään dekadenssiin yhdistellyt Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (1989) ja sensuellin perverssi japanilaisnäky The Pillow Book (1996). Ohjaajan uudempaa tuotantoa pohjoisessa edustaa myös loistelias Rembrandt-tupla, draamamuotoinen Yövartio (2007) ja tuon elokuvan materiaaleja dokumenttiaineistoon yhdistelevä virtuoosimainen mystinen essee Rembrandtin syytös (2008). Greenawayn tuotannon suuria teemoja ovat paitsi rappio, kuolema ja eroottisen elämän koukerot, myös taiteen historia ja ajan liike, ulkoisten rakenteiden eroosio ja hiljakseltaan – kuin ihmiskunnan tilaa heijastellen – rapautuva arkkitehtuuri.
Venäläinen ohjaaja ja käsikirjoittaja GLEB PANFILOV (s. 1934) opiskeli Leonid Traubergin alaisuudessa 60-luvulla, teki jo 50-luvun lopulta lähtien lyhytelokuvia ja dokumentteja ja debytoi 1968 valkokankaalla täyspitkällä elokuvalla Tulessa ei voi kahlata. Siinä sisällissodan kuohunnoissa vangiksi joutuva nuori lahjakas tyttö ajautuu tilanteeseen, jossa uhrautuminen on ainoa mahdollisuus. Pääosaa näytteli hänen vaimonsa ja vakituinen tähtensä, niin ikään Sodankylään saapuva INNA TšURIKOVA (s. 1943). Alussa (1970) Tshurikova esittää työläistyttö Pashaa, joka nostetaan amatööriteatterista Jeanne d’Arcin rooliin, mutta päätyy loistavan esityksen jälkeen hylkäämään nousujohteisen uran ja palaamaan kotikyläänsä. Neuvostoyhteiskuntaa kriittisesti käsittelevä Pyydän puheenvuoroa (1977) kertoo korkeassa virka-asemassa olevasta poliittisen jargonin runtelemasta naisesta, joka ei enää osaa artikuloida haaveitaan selkokielellä. Barometrin tarkkuudella täsmennetty kuva monimutkaisesta, ristiriitaisesta, yksilön ja yhteiskunnan jännitteet yhdistävästä tilanteesta kuuluu 70-luvun mestariteoksiin. Valmistumisaikanaan hyllytetty, vasta perestroikan kaudella levitykseen päässyt, merkityksistä tiheä Teema (1979/1986) käsittelee todellisuudesta vieraantuneen näytelmäkirjailijan luovaa kriisiä. Vassa (1983) on sovitus Maksim Gorkin näytelmästä, jossa perheen moraalinen korruptio paljastuu liiketoiminnan suojaksi rakennetun maskin takaa.
Ranskalainen, kolmesti Cannesin Kultaisen palmun saajaksi ehdolla ollut OLIVIER ASSAYAS (s. 1955) aloitti uransa 80-luvulla mm. Cahiers du Cinéman kriitikkona ja oli seitsemännen taiteen leimaama jo perhetaustansakin takia. Isä Jacques Rémy työskenteli aikoinaan Max Ophulsin apulaisena ja menestyi valtavirtaelokuvien käsikirjoittajana. Muun muassa punkia, Bressonia, Taiwanin uutta aaltoa ja Ingmar Bergmania – viimeksi mainitusta hän on tehnyt haastattelukirjankin – rakastava Assayas on todellinen monitaituri. Häneltä luonnistuvat yhtä lailla intiimit herkät henkilökeskeiset teokset kuin suvereenin toiminnalliset irtiototkin. Jälkimmäisiin lukeutuu Louis Feuilladen perinteelle hattua nostava vampyyrimetaelokuva Irma Vep (1996), jonka pääosissa nähtiin Lapissakin vieraillut Jean-Pierre Léaud ja ohjaajan silloinen puoliso Maggie Cheung. Ozun perhekuvaukset ja Bergmanin Mansikkapaikan mieleen tuova Kesähetket (2008) on taas aivan toisenlainen näky ranskalaisen suvun hitaasta alasajosta globalisaation aikakaudella. Bergmanin merkkiteoksesta Assayas on luvannut pitää Sodankylässä myös mestariluokan. Kuuluisan terroristin muotokuvassa, täyspitkänä versiona nähtävässä Carlos, shakaalissa (2010) nuoruuden radikaalit ihanteet alkavat säröillä, mutta legenda on jo oraallaan. Ohjaajan toiseksi uusin elokuva Jotain ilmassa (2012) palaa vuoden 1968 toukokuun jälkeiseen aikaan. Joukko eurooppalaisnuoria yrittää löytää uusia tapoja jatkaa vallankumousta, joka heidän mielestään on vasta aluillaan.
Kukaan muu afrikkalainen ohjaaja ei viimeisten 15 vuoden aikana ole ollut niin palkittu Cannesin ja Venetsian festivaaleilla kuin tshadilainen MAHAMAT-SALEH HAROUN (s. 1960). Nuorena maan sisällissotaa paennut Haroun kouliintui journalistiksi ja elokuvantekijäksi Ranskassa. Omaelämäkerrallisella dokudraamallaan Bye Bye Africa hän palasi elvyttämään 1999 maan elokuvatuotannon Tshadissa, jossa sota oli tuhonnut kaikki leffateatteritkin. Haroun on painottanut omaehtoisen, ei-kolonialistisen elokuvakielen tarvetta. Sodankylään tuotantonsa saapuu esittelemään melkein koomikoksi kelpaavan hauska tekijä, vaikka hänen teoksensa Isä meidän (2003), Dry Season (2006), A Screaming Man (2010) ja Grigris (2013) ovat vetävyydessäänkin mitä vakavinta kertomaa isättömistä ja muista osattomista hänen keskiafrikkalaisessa kotimaassaan – joka on antanut tälle maan ainoalle ohjaajalle mieluisan tehtävän perustaa Tshadiin elokuvakoulun.
Puolalaissyntyinen PAWEŁ PAWLIKOWSKI (s. 1957) on työskennellyt vuosia Britanniassa, ja hänet tunnettiin aluksi lähinnä maineikkaista dokumenteistaan. Pitkissä fiktioelokuvissaan hän on kuvannut erinomaisesti Britanniaa ulkomaalaisen silmin, ulkopuolisen herkkyydellä. Viimeinen ranta (2000) kuvaakin venäläisten kokemuksia maahanmuuttajana brittibyrokratian vankilassa. Varsinainen läpimurtoteos Rakkauteni kesä (2004) kertoo atmosfäärisesti teinitytöistä uskovaisen ex-vankilakundin varjossa. Pawlikowski toimi myös nykybrittiläisen elokuvan tutkijana ja opettajana yliopistossa, mutta on palannut nyt Puolaan mm. Toronton ja Lontoon festivaaleilla voittaneen Idan (2013) merkeissä: komea mustavalkoelegia kertoo kahden sukupolven naisten kohtaloista 1960-luvun puolalaisessa totalitarismissa.
Norsunluurannikolla 1980 syntynyt KATELL QUILLÉVÉRÉ oli alan opintojensa jälkeen organisoimassa Pariisissa 30-60 -minuuttisille elokuville omistetun festivaalin, joka oli ainoa ”keskipitkien” elokuvien festivaali Euroopassa. Vuonna 2005 hän ohjasi ensimmäisen lyhytfilminsä – joka näkyi heti Cannesissa ja César-ehdokkaiden joukossa. Omaelämäkerrallisia tuntoja sisältävä kaunis esikoispitkä Love Like Poison (2010) voitti arvostetun Jean Vigo -palkinnon kertomalla teinitytön aikuistumisesta katolisen kirkon hallitsemassa bretagnelaisessa kyläyhteisössä. Yhtä runollinen teinityttöjen hajoavan perheen kuvaus Suzanne (2013) vahvistaa entisestään Quillévérén asemaa ranskalaisen elokuvan uusien huippukykyjen kastissa.
Quillévéré on ollut yhtenä käsikirjoittajana mukana myös puolisonsa, samoin Sodankylään saapuvan HÉLIER CISTERNEn (s. 1981) esikoispitkässä Vandal (2013), joka on puolestaan voittanut parhaan debyyttielokuvan Louis Delluc -palkinnon. Näyttelijänäkin kunnostautuneen Cisternen intensiivinen teinipotretti sukeltaa Ranskan nuorisokulttuurin marginaaliin kertomalla graffitijengiin kuuluvasta ongelmapojasta.
Viron ykkösohjaajaa VEIKO ÕUNPUUta (s. 1972) on juhlittu ”Sodiksessa” jo läpimurtoteoksensa Autumn Ball (2007) merkeissä. Nyt tämä itseoppinut ja persoonallinen filmihullu saapuu esittelemään uutuutensa Free Range (2013), joka hieman Ranskan uuden aallon hengessä ja 1970-luvun musiikin säestämänä tutkailee parikymppisen kirjoittajanalun olemassaolon kriisiä kulutusyhteiskunnassa.
Sodankylän legendan Samuel Fullerin – jolle on paikkakunnalla oma katunsakin – ainoa lapsi SAMANTHA FULLER (s. 1975) saapuu alustamaan isästään tekemänsä dokumentin A Fuller Life (2013), joka on lajissaan piristävän poikkeava esitys kulttiohjaajan elämästä tämän omaelämäkerran pohjalta.
Mestariluokat
ALAIN BERGALA on elokuvakasvatuksen kansainvälinen ykkösnimi – hänen teoksensa Kokemuksia elokuvakasvatuksesta julkaistiin suomeksi viime vuonna –, Cahiers du Cinéman pitkäaikainen kriitikko ja mm. Abbas Kiarostamista, Jean-Luc Godardista, Wim Wendersistä, Robert Bressonista, Luis Buñuelista ja elokuvan estetiikasta teoksia julkaissut kirjailija. Hänen mestariluokkansa aiheena oleva Roberto Rossellinin Matka Italiassa (1954) oli viides ohjaajan kuudesta yhteistyöstä Ingrid Bergmanin kanssa. Tarinassa kymmenvuotisen avioliiton padot murtuvat ja katkeruudet kärjistyvät vieraan kulttuurin vaikutuspiirissä brittipariskunnan matkatessa helteen piiskamassa Etelä-Italiassa. Vieras maa hahmottuu tajunnankuvaksi ja matka henkiseksi kokemukseksi, jossa vieraus ja erilleen kasvaminen saavat loisteliaan, karun ja raadollisen tulkintansa. Festivaali saa komean ja syvällisen varaslähdön keskiviikkona klo 11-15 Bergalan johdolla järjestettävässä elokuvakasvatusseminaarissa, josta tiedotetaan myöhemmin tarkemmin.
Readingin yliopistossa elokuvaa opettava JIM HILLIER on kirjoittanut ja toimittanut lukemattomia upeita kirjoja mm. Howard Hawksista, dokumenttielokuvasta, film noirista, musikaaleista, indie-elokuvista ja uudesta Hollywoodista. Hänen keskeisiä julkaisujaan on niin ikään Cahiers du Cinéma -lehden moniosainen englanninkielinen antologiakirjasarja ja löytyypä vuodelta 1972 myös New Cinema in Finland -niminen, ensimmäinen suomalaista elokuvaa ulkomailla laajemmin käsitellyt teos. Hillierin mestariluokkaelokuva varmistuu myöhemmin.
Jo kuudettakymmenettä kertaa järjestettävä Oberhausenin festivaali Saksassa on lyhytfilmijuhlista ainutlaatuisimpia sekä tasoltaan että maineeltaan koko maailmassa. Festivaalin johtaja LARS HENRIK GASS saapuu Sodankylään esittelemään kaksi lyhytfilmikokoelmaa Oberhausenin omista aarteistoista: toinen tarjoaa uutta saksalaista parhaimmistoa ja toinen ex-Jugoslavian helmiä 1960- ja 70-luvuilta. Jälkimmäisen näytöksen ”Balkanin kokonaisuutta” täydennetään myöhemmin alueen sekä mahdollisesti myös Turkin klassikoilla ja uutuuksilla.
Viimevuotinen ”Sodis-tuttu” GIANLUCA FARINELLI, Bolognan elokuva-arkiston johtaja ja restauraatiosielu, palaa festivaalillemme esitelläkseen tällä kertaa viime tammikuussa menehtyneen Carlo Mazzacuratin pääteoksen The Right Distance (2007).
Tutuista puhuen Sodankylän jo vakiokaartiin kuuluu saksalainen cinefiili-ilmiö OLAF MÖLLER. Nyt tämä väsymättömän innostava esitelmöitsijä analysoi Ranskan 1970-luvun hieman unohdettuja trillerimakupaloja. Sellaisilta alan nimiltä kuin Jose Giovanni, Yves Boisset, Alain Corneau, Robert Enrico ja Henri Verneuil saadaan nähdä kiinnostavat taidonnäytteet. Lisäksi Möller ampuu kankaalle meikäläisittäin ainutlaatuisen näytöksen tuoreita ja kokeilevia 3D-lyhytfilmejä.
Kotimaiset tekijävieraat
Festivaalin kotimaisista ensi-illoista ja tekijävieraista tulee myöhemmin erikoistiedote. Tässä vaiheessa voidaan ensi-illoista ja niiden ohjaajavieraista paljastaa ainakin Leena Kilpeläisen elokuvaessee Sokurovin ääni, Juha Wuolijoen suomalaisen kuvaajan, äänittäjän ja säveltäjän kanssa Yhdysvalloissa toteuttama trilleri Zarra’s Law (pääosissa Sopranosin Tony Sirico, Burt Young ja muita kulttinäyttelijöitä) sekä festivaalin perustajilta Anssi Mänttäriltä Musta koira olkapäällä ja Peter von Baghilta dokumentti Sosialismi. Muita ”virallisia” tekijävieraita ovat toisen polven näyttelijäkarismaa uhkuva Sampo Sarkola ,joka vuoden parhaiden pitkien näytelmäelokuvien, dokumenttien ja lyhytfilmien laajassa katselmuksessa loistaa elokuvissa Apeiron ja Oppipoika) sekä dokumenttien Eedenistä Pohjoiseen ja Tolonen tekijät Virpi Suutari ja Lasse Keso.
Säestetyt mykkäelokuvat
Sodankylässä ennenkin vieraillut Matti Bye Ensemble tarttuu tällä kertaa ruotsalaisen mestariohjaaja Victor Sjöströmin (1879–1960) visuaaliseen haasteeseen. Sattumalta ja pikavauhtia syntynyt Ingeborg Holm (1913) oli monen hyvän yrityksen jälkeen ohjaajan ensimmäinen taiteellinen täysosuma. Hillityssä, ilmaisuvoimaisessa tekniikassa ja yksinkertaisessa tarinassa näkyi ennen kaikkea ihmiskuvan syveneminen. Porvarisperheen vaimon matka yhteiskunnan pohjalle miehen kuoleman jälkeen merkitsi varhaisen melodraaman merkkipaalua ja samalla pohjoismaiden maestro näytti uudistuneella muotokielellään kaapin paikan ranskalaisille ja venäläisille kollegoilleen.
Sjöströmin lopullista taiteellista läpimurtoa Vuori-Ejvind ja hänen vaimonsa (1917) on sanottu ”maailman kauneimmaksi elokuvaksi” (Louis Delluc) ja ensimmäiseksi todelliseksi rakkauselokuvaksi. Voimakkaiden kuvien läpi huokuu myös uskomaton luonnontunne, jossa ympäristö ei enää ole vain tyyliteltyä taustaa vaan elimellinen, sielullinen osa tunteita ja tapahtumia, myöhemmin perässä seuranneiden Rossellinin ja Antonionin hengessä. Samalla Sjöströmin traaginen elegia on myös raadollinen fantasia, jonka lopetuksessa rakkaus ja kuolema ottavat mittaa toisistaan.
Livesäestettyjen mykkäelokuvien kokonaisuus täydentyy hämmästyttävällä tavalla pitkäaikaisten ystäviemme Cleaning Women -yhtyeen omintakeisen soitinarsenaalin resonoidessa Charlie Chaplinin lyhytelokuvia vasten.
Erikoisohjelmat
Tekijävieras Samantha Fullerin A Fuller Life kuuluu kokonaisuuteen, jossa nähdään dokumentteja elokuvaohjaajista ja näyte heidän tuotannostaan. Sam Fullerin (näytteenä Alamaailma USA) lisäksi muut ohjaajat ovat toinen amerikkalainen Richard Linklater (näytteenä Hämärän vartija), ranskalainen Robert Guédiguian ja venäläinen Aleksander Sokurov, jonka potretti kuuluu juhlien kotimaisiin ensi-iltoihin. Guédiguianin näyte on hänen tuottamansa älykäs ja humoristinen Kurdistan-seikkailu, Hineer Saleemin My Sweet Pepper Land.
Supersuosittu Jukka Virtasen johtama Leffaraati palaa tänäkin vuonna. Panelistien henkilöllisyys selviää vasta viime hetkellä paikan päällä; samoin – luonnollisesti – syynin alaisina olevat elokuvatkin.
Yötön yö ei olisi mitään ilman rakastattuja karaokenäytöksiä. Tällä kertaa astutaan John Landisin legendaarisen Blues Brothersin (1980) myötä suoraan kulttielokuvien taivaaseen. Soulin ja rhythm & bluesin supertähtien (Aretha Franklin, Ray Charles, James Brown, John Lee Hooker…) marinoima, uskonnollisilla piiloteksteillä jykevöitetty anarkistinen bändiräime panee jänkhän jäyhimmälläkin äijällä puntin väpättämään. Karaoken kollektiivisen riemun täydentää Maunu Kurkvaaran klassikko Lauantaileikit (1963), jonka esiintyjäkaartista voi bongailla kotimaisen lavataiteen legendoja Laila Kinnusesta Reijo Taipaleeseen ja Eino Grönistä The Strangers ja The Four Cats -yhtyeisiin. Karaokenäytösten ja säestettyjen mykkien lisäksi pari muutakin musiikkielokuvaa viihdyttää perinteisesti yleisöä: koskettavan muusikkopotretin Tolonen (ks. kotimaiset tekijävieraat) ohessa teltassa svengaa parhaan dokumenttifilmin Oscarin saanut Morgan Nevillen Twenty Feet from Stardom, joka nostaa unohduksesta maailman taidokkaimpia taustalaulajia – joista ei ole aiemmin ilmestynyt edes kirjaa.
Sodankylän uuden vuosikerran huipputapauksia on Vol-ryhmän näyttämöllinen rekonstruktio vain 28-vuotiaana talvisodassa kuolleen Nyrki Tapiovaaran (1911–1940) pitkään tuhoutuneeksi luullusta elokuvasta Kadonnut sävel (1939; alkuperäiseltä levitysnimeltään ”Herra Lahtinen lähtee lipettiin”), jonka materiaalista noin puolet on löytynyt. Brechtiläisestä teatterista kiinnostuneen vasemmistolaisintellektuellin sapekas näkemys iskee suomalaista pikkuporvaria näpeille komedian karttakepillä. Tapiovaaran taiteilijakuva täydentyy kotimaisten klassikkojen kärkikastiin kuuluvalla ainutlaatuisella, tummasävyisellä mestariteoksella Varastettu kuolema (1938). Runar Schildtin novelliin Lihamylly perustuva avantgardistinen taidonnäyte vei omalla esimerkillään suomalaista elokuvaa lähemmäs kansainvälisiä virtauksia.
Suomen elokuvakontakti ry järjestää perinteiseen tapaan lastennäytöksiä.
Uuden elokuvan helmiä
Tuoreiden ulkomaisten valiofilmien laaja kokonaisuus täydentyy myöhemmin. Sen odotetuimpia tapauksia on Edgar Reitzin saksalaisen tv-sarjajärkäleen Kotiseudun teatterilevitykseen valmistettu lähes nelituntinen ”jatko” Home from Home, jossa yli 80-vuotias ohjaaja kertoo loisteliaasti Schabbachin kylän tapahtumista 75 vuotta ennen alkuperäisen sarjan käynnistymistä. Vuoden riemastuttavin pohjoismainen elokuva on Benedikt Erlingssonin Of Horses and Men, komedia rakkaudesta ja hevosista islantilaisessa kylälaaksossa. Uusin ”kaurismäkeläinen” elokuva maailmalta on puolestaan georgialaisen Levan Koguašvilin Blind Dates, melankolinen rakkausfilmi tragikoomisesta miehenreppanasta. Tosi on kyseessä Andrei Gruzscniczin Romanian uuden aallon tuoreessa merkkiteoksessa Quod erat demonstrandum, joka kertoo petoksesta 1980-luvun ceaucesculaisessa suljetussa yhteiskunnassa.
Parasta amerikkalaista indie-tuotantoa edustaa Kelly Reichardtin Night Moves, poliittinen trilleri ympäristöaktivisti-iskun vaikutuksesta tekijöihin. Kanadasta tulee Sebastien Piloten The Auction, koskettava kuvaus vanhan farmarin perhelojaalisuudesta ja isänrakkaudesta. Chileläistä elokuvaa edustavat Sébastian Sépulvedan The Quispe Girls, vavahduttava tositarina vuoriston eristäytyneistä sisaruksista sekä Paulina Garcían näyttelijäsuorituksen kruunaama Gloria, Sebarián Lelion harvinaisen kunnioittava draamakomedia 58-vuotiaan itsenäisen naisen miesseikkailuista. Filippiiniläisen Lav Diazin Norte, The End of History on vuoden tapauksia, yli neljäksi tunniksi naulitseva modernisointi ”Rikoksen ja rangaistuksen” teemoista poliittisin alasävyin. Aasiasta tulee myös vuoden dokumenttitapauksiin kuuluva The Missing Picture, kambodžalaisen Pol Potin hirmuhallinnon ajan kronikoitsijan Rithy Panhin uutuus, jossa hän käyttää nerokkaasti hyväksi myös nukkehahmoja.
Ennakkoensi-iltoina Suomeen normaalilevitykseen tulevista elokuvista nähdään ainakin englantilaisen Richard Ayoaden komediaa, trilleriä ja rakkaustarinaa yhdistävä Dostojevski-muunnelma The Double (pääosissa Night Movesin Jesse Eisenberg ja Mia Wasikowska) sekä aasialaisen toimintaelokuvan huippuja edustavat eteläkorealaisen Bong Joon-hon scifi Snowpiercer (pääosissa mm. Tilda Swinton, John Hurt ja Ed Harris) ja hongkongilaisen Johnnie Ton ensimmäinen mannerkiinalainen ohjaus, realistinen huumepoliisiseikkailu The Drug War.
Yhteistyöprojektit
Sodankylän elokuvafestivaali ry on mukana Sodankylän kunnan hallinnoimassa Kulttuuriperiferia-hankkeessa, jolla kehitetään Lapin läänin kulttuuritoimintaa. Sodankylän elokuvafestivaali ry on myös hankkeistanut Finland Forever Frankfurt 2014 -projektin, jolla mm. viedään suomalaista elokuvakulttuuria Keski-Eurooppaan, lähinnä saksankielisille alueille.
Majoitus ja matkustus
Tietoa majoitusvaihtoehdoista Sodankylässä: www.msfilmfestival.fi. Sodankylään pääsee kätevästi paitsi omalla autolla myös junalla (www.vr.fi), bussilla (www.matkahuolto.fi) tai lentäen (www.norwegian.com, www.finnair.com). Junalla ja lentokoneella pääsee Rovaniemelle, josta on bussiyhteydet Sodankylään.
Kiitokset
AVEK, KAVI, SES, Sodankylän kunta, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Finland Festivals, Jenny ja Antti Wihurin Säätiö, Oy Yleisradio Ab, Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto, Ulkoasiainministeriö, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Goethe-instituutti, Ranskan instituutti, British Council, Viron suurlähetystö.
Median akkreditointi ja lehdistökuvat
Akkreditointi päättyy perjantaina 23.5.2014. Akkreditointilomake täytetään festivaalin kotisivuilla ja lähetetään sähköisesti. Muistathan lisätä oheen kasvokuvasi. Lehdistölle tarkoitetut painokelpoiset kuvat festivaalielokuvista ja -vieraista päivitetään festivaalin internetsivulta löytyvään lehdistökuvapankkiin. Tunnukset saat tiedotusassistentilta.