29.04.2019
Pernilla August, Arnaud Deslepchin, Fernando Meirelles ja muita kansainvälisiä huippunimiä Sodankylän elokuvajuhlille
Ruotsin kirkkaimpiin näyttelijä-ohjaajatähtiin kuuluvan Pernilla Augustin ja ranskalaisauteur Arnaud Desplechinin lisäksi 34. Sodankylän elokuvajuhlien (12.–16.6.2019) vieraiksi saapuvat Brasilian arvostetuimpiin nykyohjaajiin lukeutuva Fernando Meirelles, iranilaisen elokuvan suurnimet Moshen Makhmalbaf, Marziyeh Meshkini ja Shahab Hosseini sekä elokuvantekijä, kriitikko ja festivaalijohtaja Kent Jones. Nuorempaa tekijäpolvea edustavat uuden kokeellisen elokuvan huippunimi Johann Lurf ja Berliinin elokuvajuhlilla kunnostautuneet Nora Fingscheidt ja Mark Jenkin. Carte blanche -sarjassa suosikkielokuviaan esittelee kansainvälisesti ansioitunut dokumentaristimme Pirjo Honkasalo, muista kotimaisista tekijävieraista tiedotetaan myöhemmin.
Arnaud Desplechin (s. 1960) on ranskalaisen nykyelokuvan harvoja auteureja eli ”todellisia tekijöitä”. Hänen Ranskan uuden aallon henkeä ylläpitävät teoksensa on lähes poikkeuksetta esitelty Cannesin elokuvajuhlien arvostetussa pääkilpasarjassa, kuten tänä keväänä Oh Mercy (2019), ohjaajan pohjoisranskalaiseen synnynkaupunkiin Roubaixiin sijoittuva rikostrilleri. Sodankylässä nähdään myös My Sex Life… or How I Got Into an Argument (1996), ”90-luvun Äiti ja huora”, runollisen hauska pariisilaisälykköjen rakkaustarina. Tragikoomisen melodraaman Kings and Queen (2003) pääosissa nähdään kova kolmikko Emmanuelle Devos, Catherine Deneuve ja Mathieu Amalric. Sama näyttelijäjoukko hurmaa elokuvassa Eräs joulutarina (2008) ja Almaric myös katkeransuloisessa rakkaustarinassa Kolme muistoa nuoruudestani (2015).
Näyttelijätähti Pernilla August (s. 1958) on ansioitunut yhä enemmän myös ohjaajana. Viime kesänä Sodankylässä esitettiin Ingmar Bergman -vaikutteinen lyhytelokuva Kohtauksia yöstä (2018), jossa ohjaajan rinnalla näyttelee Ville Virtanen. Augustin vierailun kunniaksi Bergman 100 -sarjaa jatketaan Bergmanin vanhempien tarinalla Hyvä tahto (1992), joka toi nuorelle Augustille parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesissa. August teki läpimurtoroolinsa Björn Rungen verevässä ihmissuhdemosaiikissa Minkä taakseen jättää (2003), jonka koko näyttelijäensemble palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla. Augustin ohjaustöistä Sodankylässä nähdään Outi Mäenpäälle Gudbagge-palkinnon tuonut Susanna Alakoski -filmatisointi Sovinto (2010) ja kaunis rakkaustarina Vakava leikki (2016), joka jäi edesmenneen Michael Nyqvistin viimeiseksi elokuvaksi.
Fernando Meirelles (s. 1955) on Brasilian kansainvälisesti arvostetuimpia ja menestyneimpiä nykyohjaajia. Debyyttielokuva Maids (2001) on satiiri kotiapulaisista, globaaliin tietoisuuteen Meirelles ponnahti eepoksellaan City of God – Jumalan kaupunki (2002). Rio de Janeiron faveloihin sijoittuva teos hurmasi yleisöt ja sai ansaitusti neljä Oscar-ehdokkuutta, mm. parhaasta ohjauksesta. Meirelles on myös sovittanut ansiokkaasti nykykirjallisuuden mestareiden teoksia. John le Carrin kirjaan pohjautuva poliittinen trilleri Uskollinen puutarhuri (2005) toi pääroolista Oscarin Rachel Weiszille. Meirellesin tuoreimmat elokuvat ovat nimekkäitä näyttelijöitä tulviva 360 (2011) sekä parhaillaan tuotannossa oleva, kahden katolisen kirkon paavin suhteista kertova The Pope.
Ohjaaja ja kirjailija, Makhmalbaf Film House -elokuvakoulun perustaja Moshen Makhmalbafin (s. 1957) uralle mahtuu yli kolmekymmentä elokuvaa. Uuden iranilaisen elokuvan avainteoksiin kuuluva, hauska ja dokumentaarinen Salaam Cinema (1995), ohjaajan vankilareissua toden ja fiktion rajoja kiehtovasti koetellen kuvaava A Moment of Innocence (1996) ja kaunis paimentolaistarina Gabbeh (1996). Afganistanissa valmistunut Kandahar – aurinko kuun takana (2001) on kuuluisimpia kuvauksia maan kauhuista, Georgiassa tehty diktaattoritilitys The President (2014) jatkaa yhteiskunnallisten ulottuvuuksien analysoimista. Iranissa Makhmalbaf ja hänen tuotantonsa onkin julistettu pannaan ja ohjaaja elää perheineen maanpaossa Länsi-Euroopassa. Koko Makhmalbafin monilapsinen perhe tekee elokuvia, heistä sensaatiomaisen nuorena huipulle päässyt tytär Samira Makhmalbaf vieraili Sodankylässä vuonna 2009.
Tänä vuonna Makhmalbafin elokuvaperheestä vieraaksi saadaan myös Moshenin vaimo Marziyeh Meshkini (s. 1969), jonka Sodankylässä nähtävät elokuvat kuvastavat hänen syvää tietoisuuttaan naisten ja lasten asemasta Lähi-idässä. Persianlahden Kishin saarelle sijoittuva The Day I Become a Woman (2000) on erinomaisen viihdyttävä episodielokuva, joka ei kaihda absurdia huumoria ja avantgardististakaan otetta. Elokuva kertoo kolmen eri-ikäisen iranilaisnaisen vertauskuvalliset tarinat lapsuudesta vanhuuteen. Venetsiassa palkittu Stray Dogs (2004) on koskettava kahden lapsen selviytymistarina äidin ja taliban-isän joutuessa vankilaan.
Kent Jones (s. 1960) on elokuvantekijä, kriitikko ja New Yorkin arvostetun elokuvafestivaalin taiteellinen johtaja. Jones tuo Sodankylään ensimmäisen näytelmäelokuvansa Diane (2018), joka on erinomaisen onnistunut ikääntyneen naisen muotokuva. Martin Scorsesenkin kanssa työskennellyt Jones esittelee Sodankylässä kehutun elokuvantekijäpotretin Hitchcock/Truffaut (2015). Jones on ansioitunut myös harvinaisia ja kadonneita elokuvan merkkiteoksia restauroivassa ja levittävässä World Cinema Projectissa. Viime aikoina WCP on työstänyt Mikko Niskasen teosta Kahdeksan surmanluotia, jonka odotettu täyspitkä filmirestauraatio saa maailmanensi-iltansa Sodankylässä kesällä 2020.
Näyttelijä Shahab Hosseini (s. 1974) vahvistaa festivaalin iranilaisen elokuvan huimaa panosta. Pernilla Augustin tavoin myös Hosseini on palkittu parhaana näyttelijänä sekä Cannesin että Berliinin filmijuhlilla. Ylistetyn Nadir ja Simin: ero (2011) -elokuvan temperamenttisen aviomiehen rooli toi —parhaan näyttelijän palkinnon Berliinin elokuvajuhlilta ja näyttelijäaviomiehen rooli elokuvassa The Salesman (2011) Cannesista. Molemmat elokuvat ohjasi Asghar Farhadi, jonka läpimurtoteos About Elly (2009) nosti Hosseinin maailmanmaineeseen. Kotimaassaan Hosseini oli tähti jo aiemmin, ennen kaikkea elokuvan Superstar (2009) ansiosta. Sittemmin hän on siirtynyt myös kameran taakse ohjaamalla elokuvan Resident of Middle Floor (2014).
Nuorempaa tekijäpolvea festivaalilla edustaa saksalainen Nora Fingscheidt (s. 1982), joka esittelee Sodankylässä ensimmäisen pitkän elokuvansa System Crasher. Berliinin elokuvajuhlilla palkittu teos on pysäyttävä kuvaus hallitsemattoman aggressiivisesta 9-vuotiaasta tytöstä, jolle lastensuojelu ei löydä pysyvää sijaiskotia.
Sodankylään saapuu myös kaksi uuden kokeellisen elokuvan huippunimeä, wieniläinen cinefiili Johann Lurf (s. 1982) ja brittiläinen Mark Jenkin (s. 1976). Lurfin ★ (eli Star, josta Sodankylässä nähdään 2019 päivitetty versio) on kompilaatioelokuva, joka koostuu elokuvien yöllisiä tähtitaivaita ikuistaneista kohtauksista. Festivaaliyleisöjä kaikkialla hurmannut mestarinäyte on ”kaikkien aikojen romanttisin elokuva”. Lisäksi Lurfilta nähdään Hollywood-studioiden tunnusfilmeistä koostettu maaginen musiikkilyhytelokuva Twelve Tales Told.
Jenkin on tehnyt viisi pitkää elokuvaa sekä kymmeniä lyhyitä dokumentaarisia ja kokeellisia teoksia, kuten tuore David Bowie is Dead (2018). Jenkin asuu ja työskentelee synnyinseuduillaan Cornwellissa ja ohjaajan omat kokemukset sekä maaltapaosta kärsivän, kelttiläisen Cornwallin uhattu elämänmuoto heijastuvatkin hänen teoksiinsa. Berliinin elokuvajuhlilla huomiota herättänyt hypnoottinen veljeskiistan kuvaus Bait (2019) elvyttää kekseliäästi brittiläisen sosiaalisen realismin parhaita perinteitä.
Carte blanche -sarjassa suosikkielokuviaan esittelee tällä kertaa lukuisista, maailmallakin ylistetyistä elokuvistaan tunnettu elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo (s.1947). Muista kotimaisista ja kansainvälisistä vieraista tiedotetaan toukokuussa, jolloin myös festivaalin ohjelmisto julkistetaan.
Sodankylän elokuvajuhlat kiittää yhteistyökumppaneitaan
Audiovisuaalisen Kulttuurin Edistämiskeskus (AVEK), Ammattiliitto Pro, EU/Creative, Finland Festivals, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti (KAVI), Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy, Rovakaira oy, Sodankylän kunta, Suomen kulttuurirahasto, Suomen Elokuvasäätiö (SES), Itävallan suurlähetystö, Goethe-instituutti ja Ranskan instituutti.