02.07.2018
Haapavesi Folk: Kolmaskymmenes kerta toden sanoo
Juhlavuosina ei kannata muistella määräänsä enempää menneitä, vaan katsoa sitä minkälainen Haapavesi Folk Music Festival oli tänä vuonna. Matka tähän hetkeen, on yhdessä kuljettua historiaa, ja jokainen matkan varrella tehty päätös näkyy ja kuuluu erityisesti tapahtuman hengessä.
Mitä koimme, todistimme ja opimme? Alla listauksia tunnelmista ja todistusaineistoa siitä, että ehkä se kaikki sittenkin oli totta.
Todistimme kahden tasa-arvoisen artistin (Red Tail Ring) intiimiä suhdetta kun he lauloivat harmonioita yhteiseen mikrofoniin. Tässä musiikissa kuului jotenkin jossakin se, että unelma äärimmäisen vapauden tavoittelusta on väliinputoajille kohtalokas. Koimme hetken, jolloin kaikista päälavan raoista leijaili niin paljon savua, että luulimme Erja Lyytisen kitarankielten syttyneen tulee, mutta ”AH!” se oli sittenkin vain savukone.
Mieleen jäi myös Juha Hurmeen ihana ilkeys, joka kohotti tunnelman kattoon. Hetken tuntui, että pelastat stand upin ja akateemisen maailman yhdellä kertaa. Sekä mykistävä Nelli Ikola-Heiska, joka yhtä aikaa soitti viulua kyyneleet kasvoillaan valuen ja hymyillen.
Avoimuus ja herkkyys kyllä palkitaan.
Erityinen muisto jäi myös (vale)tanskalaisista, noista humoristisista hipstereistä, jotka kertoivat tarinoita pitkänkaavan kautta. Tuo trumpetti oli niin tarkka ja totuudenmukainen. Viikon aikana taivaalla liikkuneista tummista pilvistä huolimatta ukkonen ei iskenyt kirkkojärven yllä vasta kuin lauantain viimeisinä tunteina, jolloin Steve’n’Seagulls sähköisti yleisön.
Pohjoisista tuulenpuuskista, arastelevasta auringonpaisteesta, ajoittaisesta ropinasta ja kesäyön koleudesta huolimatta vetovoimamme oli niin voimakas, että festivaalilla kävi, totuttuun tapaan, karvan verran vajaa 12.000 kävijää. Ja kaikki he pystyvät todistamaan, että artistien lavalta lähettämä lämpö ylettyi sydänjuuriimme asti.
Aika usealle kävijälle tapahtumamme tarjosi kiihtyvää tanssia muistuttavassa arjessa ainoan hetken, jolloin kaiken muun voi hetkeksi unohtaa. Sitten kun olet järjestänyt festivaalit kolmekymmentä kertaa tiedät mitä on tullut tehtyä. Kiitos siis kaikille yhteistyökumppaneille ja talkoolaisille. Te tiedätte, että kolmaskymmenes kerta kertoo toden.