Tomaatteja! Tomaatteja! Stand up -festivaali, Hämeenlinna

LYHYT HISTORIA

En tiedä kumpi, itsesuojeluvaisto vai dementia, estää minua muistamasta yksityiskohtaisesti sitä miten kaikki alkoi. Mutta kerron kaiken minkä muistan: Vuosi oli siis 2002. Suomessa oli silloin vain muutamia klubeja ja suhteellisen vähän koomikoita. Tai ainakin sillon tunsin kaikki, toisin kuin nyt.

Olimme avanneet Club act!one –klubin Hämeenlinnaan kuusi vuotta aiemmin ja Helsinkiin alkuvuodesta. Stand upin Suomen valloitus oli vasta käynnistymässä; kaikki oli uutta ja mahdollista. Tukkaa minulla tosin ei ollut silloinkaan.

Lähetin tekstiviestin kaikille koomikoille, joiden puhelinnumero minulla oli. Eli ihan kirjaimellisesti kaikille. Viestissä muistaakseni luki: ”Aion perustaa Hämeenlinnaan toukokuussa Suomen ensimmäiset stand upfestivaalit. Oletko mukana?” Kaikki vastasivat kyllä samoin tein. Ja tässä sitä ollaan, reilut 10 vuotta myöhemmin.

Sitten aloin miettiä miten festivaalin perustaminen olisi mahdollista. Ensimmäisenä tarvittaisiin tietysti nimi. Sen pitäisi olla vetävä, tarttuva ja kutsuva. Koska en keksinyt sellaista, valitsin kännipäissäni nimen Tomaatteja! Tomaatteja! koska siinä vaiheessa se tuntui hyvältä idealta.

Tosiasiassa käytin paljon aikaa nimen keksimiseen. Ja ihan klassisesti, lasinalusien kääntöpuolelle ja servetteihin. ”Hämeenlinna Comedy Festival”, ”Hämeenlinnan standup –festivaali”, ”Helsinki Comedy Festival” jne. Mikään ei tuntunut hyvältä,

kunnes muistin Rowan Atkinsonin haastattelun, jossa hän etsi roolihahmolleen nimeä vihannesmaailmasta. Tiesittekö muuten, että Mr. Bean, eli herra Papu, oli alkuperäiseltä nimeltään Mr. Cauliflower, eli herra Kukkakaali?

Mutta mitä tekemistä vihanneksilla ja komiikalla on toistensa kanssa? Ennen vanhaan, jos yleisö oli tyytymätön esiintyjään, tämä heitteli esiintyjää mädillä vihanneksilla, erityisesti… Hetkinen! Totta kai! Idea tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: Festivaalin nimeksi tulisi Perunoita, perkele! Koska en halunnut joutua vaikeuksiin Pro Peruna ry:n torpedojen kanssa, päätin valita festivaalille hieman neutraalimman nimen.

Nyt oli kasassa esiintyjät ja hyvä nimi. Mitä muuta tarvittaisiin? Ei oikeastaan muuta, ellei oteta lukuun esiintymistiloja, lipunmyyntiä, markkinointia, järjestysmiehiä, majoitusta, festivaaliorganisaatiota, loppubileiden viinoja ja logoa.

Soitin äidilleni Tertulle pitkähkön puhelun ja kerron perustaneeni festivaalin ja tarvitsevani apua ”muutamassa pikku jutussa”.

Kymmenien vuosien kokemus televisioohjelmien ja teatterin tuottamisesta varmastikin varoitti Terttua siitä, että sanat ”ensimmäinen”, ”valtakunnallinen”ja ” talkoopohjalta” samassa lauseessa, tarkoittaisivat mittavaa työpanosta. Mutta koska Terttu on Terttu, hän huokaisi, hymyili ja suostui. Kuten suostui myös Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri, joka on ollut tärkeä yhteistyökumppani koko matkan ajan. Kiitos erityisesti Jukka Jokiselle!

Ensimmäisenä vuonna paikkoja oli vain muutama ja kaikki liput maksoivat 5 euroa. Esityspaikkoina olivat ainakin Teatteri Verstas, Sokos Hotel Vaakuna, Teatterin Päänäyttämö, Kulttuuritukku ja ravintola O´Maggies. Hämeenlinna ja koko stand up –kulttuuri on läpikäynyt melkoisen muutoksen näinä kymmenenä vuotena. Tietyt asiat eivät kuitenkaan muutu, kuten Hämeenlinnan Tomaattien ainutlaatuinen tunnelma ja minun standup rutiinini.

Kiitos vielä kaikille, jotka ovat tehneet pyyteetöntä työtä festivaalin ja ennen kaikkea naurun eteen! Tiedätte kyllä, keitä olette. Pus! Riku