Tampereen Teatterikesä

Teatterikesän synty

Tampereen Teatterikesä perustettiin vuonna 1968. 60-luvulla elettiin kulttuurivallankumouksen aikakautta, jonka kuohuissa Aamulehden kriitikko ja tulinen teatterimies Olavi Veistäjä esitti ajatuksen teatterifestivaalista kaupunginjohtaja Erkki Lindforsille.

Syksyllä 1968 Tampereen kaupunki ryhtyi Tampereen Teatterikesä ry:n perustajajäseneksi, ja kaupungin johdolla teatteripiirit alkoivat suunnitella ensimmäistä festivaalia seuraavalle elokuulle. Muut perustajatahot olivat Tampereen Teatterikerho, Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen Teatteri sekä kummankin teatterin näyttelijäyhdistykset.

Pyrkimys oli toimia kokoavana, esittävän suomalaisen teatterin katselmuksena. Näin tapahtuikin – Teatterikesä tarjosi mahdollisuuden vertailla ja luoda kokonaiskuvaa teattereista. Lisäksi se antoi erinomaiset puitteet seminaareille, neuvotteluille ja kokouksille.

Ensimmäisen Teatterikesän talous pakotti järjestäjät tyytymään valtakunnallisen katselmuksen sijasta tamperelaisten voimien esittelyyn, ja näin myös osa kaupungin harrastajateattereista sai mahdollisuuden tulla mukaan. Varsinainen yllätyspaukku, sekä yleisömagneetti että arvostelumenestys tulikin harrastajien riveistä: Tampereen Popteatterin kohumusikaali Hair muodosti taloudellisen kivijalan ensimmäiselle Tampereen Teatterikesälle.

Teatterikesän työjaoston puheenjohtajan, Olavi Veistäjän, kauteen 1968–1989 mahtui kolmen vuoden mittaisia katselmusjaksoja neljä, joista ensimmäinen esitteli suomalaista teatteria laajentaen festivaalin valtakunnallisiin mittoihin. 70-luvun puolessavälissä katseltiin kotimaista näytelmää ja vuosikymmenen loppupuoli painottui puolestaan esittelemään teatterivuoden parhaita. Viimeinen kolmikesäinen katselmus nimettiin ”Uudistuvan suomalaisen teatterin katselmukseksi”.

Katselmuksien ohessa esiteltiin vuosittain myös ns. kokovartalokuvia erikseen valituista teattereista, jotka toivat kerralla useamman esityksen Teatterikesään. Kansainvälisiä vierailujakin nähtiin.

Muutoksen tuulet ja elinvoimainen troikka

Vuonna 1990 teatterimaailman grand old lady Vivica Bandler otti ohjelmiston ohjat käsiinsä ja Teatterikesä instituutiona tuuletettiin perin pohjin. Paikallisfestivaalin tasolle juuttuminen sai Bandlerin aikana pisteen – nyt lähdettiin luomaan tuoreempaa yhdistelmää suomalaisesta, pohjoismaisesta ja laajemminkin ottaen kansainvälisestä festivaalista.

Teatterikesän tiedotusta tehostettiin urakalla. Etenkin ulkomaiset kontaktihenkilöt moninkertaistuivat ja kansainvälinen lehdistö kiinnostui jatkuvasti kehittyvästä ja korkeatasoisesta festivaalista. Asiantuntijoita kaikilta teatterimaailman sektoreilta saapui vuosi vuodelta enemmän, kun sana persoonallisesta ohjelmistosta levisi. Teatterikesään valituille näytelmille annettiin nyt tilaa liekehtiä vapaasti ajanhengen ilmiöihin reagoiden ilman etukäteen valittua temaattista linjaa.

Vuonna 1995 taiteellinen johto siirtyi toimivaksi havaittuun malliin, joka on edelleen käytössä Teatterikesässä: Pääohjelmistosta vastaa kolmihenkinen, teatterialan ammattilaisista koostuva tiimi – ”troikka” – yhdessä toiminnanjohtajan kanssa. Ryhmän toimenkuvaan kuuluu satojen kotimaisten ja kansainvälisten teatteriesitysten katsominen ja parhaimmiston valitseminen tiukan seulan läpi.

Teatterikesän nykypäivää

Nykyään Tampereen Teatterikesän mittasuhteet ovat aivan toiset kuin tapahtuman alkuaikoina. Olavi Veistäjän muutaman hengen esikunnasta on siirrytty organisaatioon, jossa työskentelee kymmenittäin ammattitaitoista henkilökuntaa puhumattakaan arvokkaasta talkoovoimasta.

Ohjelmistokokonaisuudet ovat lisääntyneet ja esitysmäärät kasvaneet radikaalisti, kuten vastaavasti myös esitysmäärä. Teatterikesän syntyaikojen perusperiaate on kuitenkin säilynyt: Tampereella nähdään laaja-alainen kattaus suomalaisen teatterin parhaimmistoa. Festivaali on saanut arvokkaan lisänsä kansainvälisestä ohjelmistosta, jonka osuus on Vivica Bandlerin kaudesta lähtien pysynyt kolmasosana pääohjelmistosta.

Viiden vuosikymmenen aikana Tampereen Teatterikesä on kohonnut Pohjoismaiden ja pohjoisen Euroopan yhdeksi merkittävimmistä festivaaleista.

LÄHTEET

Lehtola, Erkka & Seppälä, Raimo: Taitaa olla piru. Olavi Veistäjän elämä ja teatteri.
WSOY, 1989
Valkonen, Kaija & Markku: Yhtä juhlaa. Finland Festivals. Otava, 1994
Pennanen, Jyri: Julkaisematon artikkeli Pro gradu – tutkielmassa Aika leikkasi hippien hiukset