Seurasaaren juhannusvalkeat, Helsinki

Juhannusperinteitä, suuria tunteita, kesäyön taikaa jo vuodesta 1954!

Juhannus on suomalainen keskikesän juhla, joka tunnettiin Itä-Suomessa Ukon juhlana ja Lounais-Suomen murteissa mettumaarina. Katolinen kirkko siirsi juhlapäivän keskiajalla Johannes Kastajan päiväksi, ja ajan myötä juhla sai vakiintuneen nimen juhannus. Juhannustaioilla pyrittiin varmistamaan tulevan sato, maito-onni ja naimaonni. Suomalainen kokkoperinne on osa keskieurooppalaista tapaa polttaa tulia kevätjuhlien yhteydessä. Juhannuskokot ovat lähtöisin maamme itäisistä osista. Nykyisin niitä poltetaan kautta maan, jopa Lapin valoisassa juhannusyössä. Seurasaaren juhannusvalkeat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1954 Seurasaarisäätiötä vastaavan organisaation toimesta. Juhlaa on järjestänyt vuodesta 1956 lähtien Seurasaarisäätiö, ja se on nykyisin säätiön suurin ja näkyvin vuosittainen tapahtuma.

Talonpoikaiskulttuurissa juhannushäitä vietettiin tavallisesti satovuoden lopussa eli syksyllä. 1700-luvulla erityisesti tilaton ja varaton väki meni vihille lokakuussa, jolloin palkollisilla oli myös vapaaviikkonsa. 1800-luvun alussa kesäkuuta suosittiin marras- ja joulukuun ohella. Tällöin juhannus sopi erityisesti talollisten kiireisiin, koska maataloustöissä oli tuolloin välikausi. Varsinaisesti kesähäät yleistyivät vasta 1900-luvun aikana siirryttäessä maanviljelyskulttuurista kaupunkilaisempaan elämänmuotoon.

Seurasaaren juhannushääpari valitaan vuosittain hyvissä ajoin ennen juhannusta. Hääpari tansssii juhannusvalkeilla häävalssinsa juhlakentällä monituhatpäisen ja kansainvälisen yleisön ympäröimänä. Juhlakentälle hääpari kulkee värikkään kaustislaisen hääkatoksen alla kansantanssijoiden saattelemana. Tanssin jälkeen hääpari soudetaan kirkkoveneellä sytyttämään yli 10 metriä korkean pääkokon. Ennen yleisötilaisuutta hääpari vihitään tunnelmallisessa 1600-luvun Karunan kirkossa.

Juhannushääpariksi Seurasaaren juhannusvalkeille? Ota yhteyttä toiminnanjohtaja Aila Nieminen, puh. 040 649 3040 tai toimisto(at)seurasaarisaatio.fi

Ahvenanmaalla ja rannikkoalueella ei juhannuksena poltettu kokkoja, vaan rakennettiin juhannussalkoja. Niitä pystytettiin myös nimipäivien, häiden tai kesäjuhlien kunniaksi. 1900-luvun alusta lähtien erityisesti yhdistykset ja seurat ottivat salon koristelun ja pystyttämisen juhannusaaton ohjelmiinsa. Juhannussalon ulkonäkö ja koristelu vaihteli pitäjittäin. Runkona oli lipputangon kaltainen masto, joka varustettiin usealla poikkipuulla. Masto koristettiin kukin ja lehväköynnöksin, nykyisin se on yleisemmin maalattu. Sen päässä oli tavallisesti puusta veistetty vehtariukko, tuuliviiri tai lippu, puusta veistetty aurinkopyörä ja/tai purjeveneitä. Poikkipuut koristettiin ”kruunuilla”, jotka olivat samantapaisia kuin jouluhimmelit. Tytöt sitoivat niitä lehvistä ja poikien tehtäväksi jäi puufiguurien veistely. Nimitys juhannussalko ”midsommarstång” tunnetaan koko Ahvenanmaalla. Ruotsissa on nimitys ”majstång” tavallisin, mutta myös sana ”midsommartång” tunnetaan. Vanhin tieto ahvenanmaalaisesta juhannussalosta on peräisin Hammarlandista.

Lyhyt juhannusyö on vanhan kansan mukaan enteiden ja taikojen yö. Enteet ja taiat liittyivät tulevan sadon ennustamiseen ja lemmen nostamiseen. Arkistolähteet kertovat, miten puolison saanti voitiin varmistaa juuri juhannusaattona:
– Juhannusiltana nukkumaan mennessä käännettiin vasemman jalan sukka nurin, ja sen kantapäähän pantiin viiden pennin raha. Sukka vedettiin vasempaan jalkaan. Sen jälkeen ei saanut enää mitään puhua. Unessa näki tulevan sulhasensa (Ruovesi).

– Juhannusyönä piti mennä nukkumaan kupariraha pään alla. Aamulla noustua oli sen niminen mies, joka ensiksi tuli vastaan, asianomaisen tuleva puoliso (Valtimo)

– Juhannusaattona piti ottaa 13 erilaista kukkaa, panna ne tyynyn alle. Unessa tulee sulhanen katsomaan (Hauho).

– Kun juhannusyönä asettaa vastakkain kaksi peiliä, niin kun toiseen peiliin katsoo, näkee toisessa sulhasensa. (Sääksmäki 1887).

– Kun pudottaa yhdeksän silmäneulaa juhannusyönä lähteeseen kultaisen sormuksen läpi, niin näkee lähteen kalvossa morsiamensa (Koskenpää 1923).

– Juhannusyönä mentiin katolle. Mitä näki, se tapahtuu. Tytön helmaan saattoi tulla avaimet, silloin se tiesi sitä, että pääsi talon emännäksi; tai lapsi, jolloin kävi huonosti; tai myös ryssä, jolloin joutui ryssän kanssa naimisiin (Mäntyharju 1935).

– Juhannusta vasten yöllä, kun pestyissä vaatteissa nukkuu yön ja virsikirja pään alla, niin näkee yöllä sulhasensa (Kiuruvesi).

– Juhannusyönä lakaistiin alastomana kaivon ympärys vastapäivään ja katsottiin sitten kaivoon. Siellä nähtiin sulhanen (Pomarkku).