Avantin Suvisoitto, Porvoo

25.06.2025–29.06.2025 | Porvoo

Avantin Suvisoitto tarjoaa ainutlaatuisia ja ennakkoluulottomia konserttielämyksiä eri aikakausilta kaiken ikäisille kuulijoille. Avantin seurassa esiintyy solisteja ja kapellimestareita maailman huipulta.

Klassinen musiikki  | 
Ohjelmaa lapsille
 | 
Kursseja
 | 
Työpajoja
 | 
Klassinen musiikki
 | 
Kamarimusiikki
 | 
Seminaareja, luentoja
 | 
Nykymusiikki
 | 
Myös ilmaistapahtumia
 | 
Esteetön pääsy
 | 
VIP-paketteja
 | 

avantimusic.fi
avanti@avantimusic.fi
+358 50 581 0409
Tallberginkatu 1/146, FI-00180 Helsinki

Kuvagalleria

Kamariorkesteri Avanti! perustettiin vuonna 1983 ja kolmen vuoden kuluttua oli aika perustaa oma kesäfestivaali. Idea pienessä kaupungissa pidettävään musiikkitapahtumaan tuli Naantalista ja nimi saatiin Usko Meriläisen sävellyksestä huilulle ja heinäsirkoille. Professori Ilkka Oramo ja hänen innostamansa kapellimestarit Esa-Pekka Salonen ja Jukka-Pekka Saraste organisoivat ensimmäisen Suvisoiton vuonna 1986 Porvoossa. Harjoitusleiri Haikon kartanossa kesti neljä päivää ja konsertteja Porvoossa järjestettiin kolmena päivänä. Sittemmin majoitus, harjoittelu ja hekumointi on keskittynyt Sannäsin kartanoon. Porvoon kaupunki liitti muusikoiden saapumisen pitkään kulttuuriperintöönsä: ”Joen, kukkuloiden, kahden kielen, kahden keskiaikaisen torin, kapeiden katujen, vanhojen talojen, kansainvälisen kaupankäynnin, Runebergin, eurooppalaisen kuvataiteen, kirjojen, todellisuuden ja symbolien ja nyt myös Avanti!n kaupunki tervehtii sydämellisesti jokaista musiikin ystävää.”

Ilkka Oramo on muistellut, kuinka Suvisoiton henki puhallettiin kuuluville ensimmäisessä festivaalissa: ”Esa-Pekka Salosen vuoden 1986 fanfaari huokuu kesäistä rentoutta ja leikkimieltä, sen hyväntuulisuus huipentui Kari Kriikun kontrabassoklarinetin (”maailman kalleimman pilailuvälineen”) tuhnuiseen sooloon; kellekään ei voinut jäädä epäselväksi, että alkamassa oli musiikkijuhla, jossa oli tarkoitus pitää oikein kunnolla hauskaa hyvän musiikin kera.” Suvisoitto on ollut painokkaasti muusikoiden juhla. Avanti!n soittajat ovat ilmoittautuneet riviin kesä toisensa jälkeen työtä ja vaatimattomia korvauksia pelkäämättä. Alkuvuosina työtahti vaihteli hektisen ja maanisen välillä, eikä vapaa-aikaa yömyöhällä päättyneiden konserttien ja aamuvarhaisella alkavien harjoitusten välillä käytetty nukkumiseen.

Suvisoitto on ollut ensimmäisestä kesästään lähtien rajaton musiikkitapahtuma. Avanti!-sukupolven uusi musiikki on ollut jonkinlaisessa pääosassa, mutta musiikillinen aikahaarukka on aina ulottunut ainakin barokista kantaesityksiin. Suvisoitolla on ollut myös keskeinen rooli uusien tulkintaperinteiden ja musiikin esitystapojen välittäjänä. Ensimmäisen yhdeksän vuoden teemana olivat Beethovenin sinfoniat ja yhdeksännen sinfonian jälkeen päätöskonserteissa on haluttu satsata tavallista painavampiin klassikoihin. Avanti!n riveistä poikineen barokkiyhtye Battalian roolia voi luonnehtia jopa suomalaisittain uraauurtavaksi. Mutta Avanti! on ollut ensimmäisenä myös kyseenalaistamassa uusia uskontoja: Anssi Mattila arvioi kriittisesti ”autenttisuuden autuutta ja kaiken turhuutta” jo vuonna 1989. Myös Jouni Kaipaisen kommentit nykyaikaisesta konserttikulttuurista ovat osoittaneet älyllistä liikkuvuutta: hän tarkasteli tietä ”yhdentyvään musiikkiin” jo vuonna 1990. Ohjelmakirjat ovat myös hilpeästi visualisoineet Suvisoittoa, varsinkin Maarit Kytöharjun, Stefan Bremerin ja Heikki Tuulen valokuviin tallennettuna.

Avanti!n perustamissanoissaan Salonen ja Saraste julistivat, että orkesterin ”lähtökohta on teos, itse musiikki, ei instituutio”. Sittemmin niin Avanti!sta kuin Suvisoitosta on tullut instituutio, mutta periaate on säilynyt ja musiikki on pysynyt pääosassa. Avanti! on jalkautunut eri puolille Porvoota ja lähipitäjiin, sonnustautunut naurettaviin vaatteisiin lasten iloksi ja luodannut rytmimusiikkia Afrikasta Humppa-Veikkoihin. Suvisoitto ei koskaan ole tarjonnut musiikkia kaikille, vaan ainoastaan avarakatseisille.

”Suvisoiton festivaalifanfaareista on kertynyt mittava kokoelma tutkielmia tämän pienen mutta rämäkän taidelajin ulottuvuuksista”, totesi Ilkka Oramo vuonna 1997. Fanfaarisäveltäjien lista antaa samalla kuvan uuden musiikin fokuksista Suvisoitossa: Esa-Pekka Salonen 1986, Robert Saxton 1987, Magnus Lindberg 1988, Jouni Kaipainen 1989, Kaija Saariaho 1990, Olli Kortekangas 1991, Jukka-Pekka Saraste 1992, Erik Bergman 1993, Usko Meriläinen 1994, Franco Donatoni 1995, Pär Lindgren 1996, Ernest Martinez-Izquierdo 1997, Mark-Anthony Turnage 1998, Per Nørgård 1999, Riku Niemi 2000, Mauricio Kagel 2001, Raoul Björkenheim 2002, Colin Matthews 2003, Gunther Schuller 2004, Anders Hillborg 2005, Matthias Pintscher 2006 ja Sävellyspajan opiskelijat 2007.

Säveltäjä- ja solistivieraat ovat aina tulleet Suvisoittoon yhteistyökumppaneina, joiden kanssa on pystytty luomaan poikkeuksellisen toimiva ja läheinen suhde. Sannäsin kartanossa ja saunailloissa tuo suhde on syventynyt ja lujittunut yli tavanomaisen festivaalikanssakäymisen. Suvisoiton kollektiivinen henki on festivaalin omaleimaisin ja arvokkain piirre. Nuorista idealistimuusikoista on vuosien saatossa kasvanut alansa huippuammattilaisia ja Avantista on tullut koulu myös nuoremmille muusikoille. Vielä tänä päivänäkin Suvisoitossa soittaminen on aatteellista toimintaa, musiikkiesityksiä, jollaisia ei pelkällä rahalla saa.

Varhaisemmat Suvisoitot suunniteltiin yhteisten ideoiden pohjalta, joiden primus motorina on mainittava, nyt jo edesmennyt, huilisti Olli Pohjola . Hänen ennakkoluulottomuudestaan on yhä jälkiä ohjelmiston yllätysvedoissa. 1990-luvun lopulta on siirrytty vaihtuvien taiteellisten johtajien järjestelmään: Anssi Karttusen taiteellisen johtajan kauden jälkeen suunnittelusta ovat vastanneet Sakari Oramo 1998, Jukka-Pekka Saraste 1999, Esa-Pekka Salonen 2000, Kari Kriikku 2001, John Storgårds 2002, Magnus Lindberg 2003, Jouni Kaipainen 2004, Hannu Lintu 2005, Kaija Saariaho 2006, Oliver Knussen 2007 ja Kirmo Lintinen 2008.

Antti Häyrynen