11.05.2022
Mathieu Amalric, Nicholas Meyer, Ildikó Enyedi, Lenny Abrahamson ja Karim Aïnouz Sodankylän elokuvajuhlien tekijävieraiksi
Kolmen vuoden mittainen odotus on lopultakin ohi, kun Sodankylän elokuvajuhlat (15.–19.6.) palaa live-tapahtumana Lapin kesäyön auringon alle. Monipuolisen elokuvaohjelmiston lisäksi festivaali tarjoilee yleisölleen hurjan joukon moninkertaisesti palkittuja ohjaajavieraita. Sodankylään saapuvat mm. ranskalainen näyttelijä-ohjaaja, kaksinkertainen Cannes-voittaja Mathieu Amalric, käsikirjoittajanakin ansioitunut yhdysvaltalainen Nicholas Meyer, unkarilainen Berlinale-voittaja Ildikó Enyedi, irlantilainen Lenny Abrahamson sekä brasilialaisalgerialainen Karim Aïnouz. Nuoren polven elokuvantekijöistä festivaalilla nähdään ruotsalainen Jonas Selberg Augustsén, jonka uutuus The Longest Day – pääosassaan samoin Sodankylään saapuva Ville Virtanen – saa monen muun elokuvan tavoin Suomen ensi-iltansa festivaalilla. Carte Blanche -sarjassa suosikkielokuviaan esittelee puolestaan musiikkimaailman huippuihin kuuluva säveltäjä Kaija Saariaho.
Kotimaisina vieraina nähdään lisäksi ohjaajat Hanna Bergholm (Pahanhautoja), Khadar Ayderus Ahmed (Guled & Nasra) ja Einari Paakkanen (Karaokeparatiisi) sekä näyttelijäkomeetta Seidi Haarla (Hytti nro 6). Festivaali-isäntiin kuuluvalta Mika Kaurismäeltä esitetään paitsi tuore Yö armahtaa, myös L.A. Without A Map (1998), joka perustuu juhlien vieraaksi saapuvan englantilaisen käsikirjoittajavelhon Richard Raynerin kirjaan.
Nykyranskalaisen elokuvan kulttinäyttelijä numero yksi Mathieu Amalric (s. 1965) saadaan festivaalille kesken italialaismaestro Nanni Morettin uutuuden kuvausten. Amalricin lähes sadan pitkän elokuvan skaala ulottuu hänen ”löytäjänsä” Arnaud Desplechinin (Sodankylässä 2019) ohjausten lukuisista pääosista huomattaviin rooleihin kansainvälisissä menestyselokuvissa München ja Grand Budapest Hotel aina legendaariseen konnan rooliin Bond-elokuvassa Quantum of Solace. Sodankylässä Amalric esittelee, paitsi kuuluisimman näyttelijäntyönsä, vain silmänräpsytyksillä kommunikoivan halvautuneen miehen roolin elokuvassa Perhonen lasikuvussa (ohjaus Julian Schnabel 2007), erityisesti ohjaustöitään – hän pitääkin itseään ennen kaikkea ohjaajana. Festivaalilla nähdään hänen Cannesin elokuvajuhlilla ja César-gaalassa palkituista ohjauksistaan burleskiryhmästä kertova Kiertue (2010), Georges Simenonin rikosromaanin filmatisointi The Blue Room (2014), Jeanne Balibarin tähdittämä chansonlaulajan potretti Barbara (2017) sekä Hold Me Tight (2020), arvoituksellinen mosaiikki perheenäidin (Vicky Krieps) irtiotosta.
Monipuolinen Hollywoodin pitkän linjan huippuammattilainen, lajityypistä toiseen vaivatta siirtyvä persoonallinen elokuvantekijä ja kirjailija Nicholas Meyer (s. 1945) tunnetaan ennen muuta scifin taiturina. Hän teki läpimurtonsa saamalla Oscar-ehdokkuuden romaaniinsa perustuvan dekkarikomedian Arvoitusten juna (ohjaus Herbert Ross, 1976) käsikirjoituksesta. Meyerin esikoisohjaus Aikakone eli mitä Jack Viiltäjälle kuuluu tänään (1979) on aikamatkailuelokuvan klassikko, viihdyttävä näkemys H.G. Wellsin ja Viiltäjä-Jackin kohtaamisesta, rakastavaisina oikeasti rakastuvat Malcolm McDowell ja Mary Steenburger. Meyer vastaa myös scifin mammuttisaagan Star Trekin ikonisimmasta ja rakastetuimmasta elokuvasta Star Trek II: Khanin viha (1982) ja alkuperäisen näyttelijäryhmän joutsenlaulusta Star Trek VI: Tuntematon maa (1991). Palkittu ja kohuttu tv-tapaus (Suomessakin) oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen ydinasesodan dramatisointi Seuraava päivä (1983), jonka vaikutukset ulottuivat kansainvälisen politiikan huipulle. Sodankylässä esitetään lisäksi maineikkaan Merchant & Ivory -kaksikon tuottama, eksoottisen Intia-seikkailun lajia elvyttävä Harhautus (1988) sekä Meyerin käsikirjoittamista Philip Roth -filmatisoinneista Kauneuden valta (ohjaus Isabel Coixet, 2008).
Ildikó Enyedi (s. 1955) on unkarilaisen elokuvamaailman rakastettu ja arvostettu toimija, valloittava henkilö ja oman tiensä kulkija, joka on julistanut panteististä riemua itse käsikirjoittamissaan ohjaustöissä. Hän on tuonut elämässä kärvistelevien ihmisten avuksi eläimiä: aasi johdattaa ihmistä, kirjekyyhky vie viestin perille, saksanhirvi tulee uniin – surrealistisuus ja leikkisä huumori ovat Enyedille ominaisia toistuvia elementtejä. Festivaalilla nähdään Cannesissa parhaana esikoisohjauksena palkittu charmikkaan unenomainen kaksossiskosten kuvaus My 20th Century (1989), murhatapausta Pariisiin selvittävän unkarilaisen ”visionäärin” rakkaustarina Simon The Magican (1999), Berliinin filmijuhlien pääpalkinnon saanut kategorisoimaton rakkauselokuva Kosketuksissa (2017) sekä The Story of My Wife (2021), Milan Füstin romaanin filmatisointi merikapteenin rakkaudesta, Enyedin ensimmäinen englanninkielinen ohjaus.
Nyky-Irlannin ykkösohjaajan Lenny Abrahamsonin (s. 1966) tuotanto on täynnä pikkupaikkakunnille ja sivukaduille sijoittuvia teoksia ja intiimin rakkauden kuvauksia, mutta myös viihdyttävien Hollywood-elokuvien suvereenia hallintaa. Tragikoominen huumori ja sympatia yhteiskunnan hylkiöitä kohtaan näkyy jo Cannesissa palkitussa Garagessa (2007), joka matkaa Irlannin autioituvien syrjäkylien mielenmaisemaan. Frank Sidebottoms -hahmon inspiroima musiikkikomedia Frank (2014) jatkaa Abrahamsonin laitapuolen kulkijoiden kuvausta. Ohjaajan suuri läpimurto tuli kidnappausdraamalla Room (2015). Parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkaaksi nimetyn Emma Donoghuen romaanin filmatisoinnin keskiössä ovat pienen pojan mielikuvitus, äidinrakkauden pelastava voima ja upeat näyttelijäsuoritukset. Toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin sijoittuva kauhudraama The Little Stranger (2018) on taas uudenlaista Abrahamsonia, lajin brittiklassikoiden jatkumoon asettuva psykologinen haamutarina. Tv-katsojille ohjaajan herkkä kerrontatyyli on tuttua Sally Rooneyn romaanin sarjafilmatisoinnista Normaaleja ihmisiä (2020).
Yhdenkin, fiktioista dokumenttifilmeihin saumattomasti liikkuvan, Karim Aïnouzin (s.1966) elokuvan nähnyt tuntee ohjaajan kuvaavan tarinoita kameran sijasta sydämellään. Hän on ollut keskeinen tekijä aikakautemme sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aiheiden käsittelijänä elokuvayhteisössä. Transvestiittipotretti Madame Satã (2002) voitti Cannesin kansainvälisen läpimurron jälkeen läjäpäin palkintoja ympäri maailman. Visuaalisesti uhkean Futuro Beachissa (2014) kahden miehen tarinaa ei väännetä rautalangasta, vaan pariskunnan vaiheita edistetään haastavasti enemmän leikkauskohtien välissä kuin valkokankaalla. Cannesin Un Certain Regard -sarjan pääpalkinnon voittanut 1950-luvun brasilialaissiskosten tarina Invisible Life (2019) edustaa ”trooppisen kuumaa” lattarimelodraamaa parhaimmillaan. Uusin ohjaus Mariner of the Mountains (2021) on kaunis tutkimusmatka Aïnouzin isän maan Algerian sukupolvien taakse, intiimin esseistinen dokumenttielokuva.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Jonas Selberg Augustsénin (s. 1974) tyyliä ja rajaseutujen ihmisten mielenmaiseman hahmottamista on minimalismissaan verrattu Roy Anderssoniin ja Aki Kaurismäkeen. Selberg Augustsén on kotoisin Ruotsin pohjoiselta maaseudulta, ja hänellä on jännittävä projekti valmistaa viisi elokuvaa maan eri vähemmistökielillä. Meän- sekä saamenkielisten lyhytfilmien jälkeen hän on ohjannut ensin romanien kielellä absurdin automatkakomedian The Garbage Helocopter (Sophelikoptern, 2015) sekä Suomen ensi-iltaansa odottavan ja samoin Sodankylässä esitettävän samanhenkisen keskiyön auringon juhannusaaton suomalaiskomedian The Longest Day (Den längsta dagen, 2020). Suomalaisten näyttelijöiden kärjessä nähdään Ville Virtanen.
Carte Blanche -sarjassa lempielokuviaan esittelee Kjell Westön ja Pirjo Honkasalon jälkeen tänä kesänä jälleen yksi taiteenlajinsa ehdoton suomalainen huippu, Kaija Saariaho (s. 1952), jonka konserttimusiikin nykysäveltäjät valitsivat BBC:n äänestyksessä pari vuotta sitten maailman parhaaksi elossa olevaksi kollegakseen ja kaikkien aikojen parhaaksi naissäveltäjäksi. On jo musiikkivalintojen kannalta erityisen kiehtovaa kuulla, miten hän esittelee Sodankylässä sellaiset suosikkinsa kuin Jean-Marie Straubin ja Danièle Huillet’n Anna Magdalena Bachin kronikka (1968) tai Ingmar Bergmanin Saraband (2003). Ja miksi hänen mielifilmeihinsä kuuluvat myös Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon (1959) ja Stephen Frearsin Poikien pesula (1985)?
Festivaalielokuvat, erikoisohjelmisto asiantuntijavieraineen ja muut mahdolliset lisäykset julkistetaan myöhemmin.
Sodankylän elokuvajuhlat kiittää yhteistyökumppaneitaan
Ammattiliitto Pro ry, EU/Creative Media, Finland Festivals ry, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti (KAVI), Laitilan wirvoitusjuomatehdas, Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), Suomen Elokuvasäätiö (SES), Sodankylän kunta, Lapin kulttuurirahasto, Tieteen tiedotus ry, YLE Teema, Unkarin kulttuurikeskus, Ranskan Instituutti, Brasilian Suurlähetystö
www.facebook.com/MidnightSunFilmFestival
www.instagram.com/midnightsunfilmfestival
Festivaalin sivuille