16.02.2017
Kokkolan Talviharmonikan seminaarissa pohditaan: Harmonikan merkitys 100-vuotiaalle Suomelle?
Kokkolan Talviharmonikka on tunnettu muun muassa siitä, että festivaaliviikon aikana harmonikasta nautitaan monipuolisesti ja siitä otetaan ilo irti kaikin tavoin. Tänä vuonna skaalaan saadaan vielä uutta säväystä, kun perjantain seminaarissa pohditaan harmonikan asemaa Suomessa.
Harmonikka ja itsenäinen Suomi -seminaarin keskustelua luotsaa Suomen Harmonikkaliiton puheenjohtaja Kimmo Mattila, seminaariin puhujina ja keskustelijoina osallistuvat professori Matti Rantanen, säveltäjä Kalevi Aho, FT Marko Tikka ja johtaja Minna Sirnö.
– Odotan mielenkiintoista ja monipuolista keskustelua. Seminaarin neljä puhujaa tarkastelevat harmonikkaa eri näkökulmista. Heistä jokainen pitää ensin oman puheenvuoronsa, jonka jälkeen keskustelemme harmonikasta yhdessä, Mattila taustoittaa ja esittelee osallistujat:
Professori Matti Rantasen 40-vuotinen ura Sibelius-Akatemian harmonikansoiton opetuksen johtajana tarkoittaa käytännössä sitä, että hänen ohjauksessaan on opetettu koko nykyinen harmonikansoitonopettajien sukupolvi. Rantanen on alan johtavan oppituolin haltija ja tuo seminaariin ammattialan ja opetuksen näkökulman.
Säveltäjä Kalevi Aho on suomalaisten säveltäjien tämän päivän ykkösnimi. Aho on säveltänyt muutaman tärkeän harmonikkateoksen, joista viimeisimmän kantaesitys on seminaarin jälkeen perjantai-iltana Kokkolan Talviharmonikassa. Hän totesi haastattelussa huomioivansa harmonikalle säveltäessään tarkasti soittimen erityispiirteet ja ottavansa niistä kaiken irti. Millimetripaperilla hän kuivaharjoitteli harmonikasta saatavia sormituksia ja totesi, että harmonikan nerokas systeemi antaa käden ulottuville yli kaksi oktaavia. Se tekee mahdolliseksi asioita, jotka ovat muilla soittimilla täysin mahdottomia.
FT Marko Tikka on loistava historioitsija ja tietokirjailija. Hänen Suomen historian tuntemuksensa on huippuluokkaa. Marko on myös kelpo muusikko ja hyvä harmonikansoittaja, jonka soitto kumpuaa suomalaisesta harmonikkatraditiosta.
Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) johtaja Minna Sirnö tuo keskusteluun taidepoliittista ja taidehallinnollista näkökulmaa, joka ei ole sidoksissa instrumenttiin.
– Oma roolini on luotsata keskustelua, esittää kysymyksiä, antaa impulsseja ja viedä keskustelua eteenpäin. Harmonikka on suomalaisessa musiikkihistoriassa ja -elämässä omalaatuinen ja -peräinen soitin, hyvin värikäs ja kansaa lähellä. Sillä on pitkä traditio, joka on yhden soittajasukupolven aikana saanut lyhyen ajan sisällä monia uudenlaisia rooleja, jotka myös aiheuttavat hämmennystä.
– Harmonikka on mielipiteitä jakava soitin. Sitä vihataan ja rakastetaan. Vanhemmille, sodan kokeneille ikäpolville harmonikka on heidän nuoruutensa keskeinen soitin, joka luo nostalgisen tunnelman. Ei siitä edes tarvitse itse tykätä, nuoruus tulee mieleen joka tapauksessa. Se on myös soitin, joka on tarjonnut viime säveltäjille uuden maailman, jota ei ole ollut aiemmin olemassa. Ja samaan aikaan nuoret ammattimuusikot ja opettajat haluavat löytää harmonikan kanssa oman tiensä eteenpäin traditiosta riippumatta, Mattila pohtii ja on mielissään seminaariin kokoontuvasta joukosta.
– Meillä on todella hyviä, aivan huippukeskustelijoita, minä sekaannun keskusteluun vain tarpeen mukaan, koitan keksiä hieman provosoiviakin ja kärjistäviä kysymyksiä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka monesta suunnasta harmonikkaa voi tarkastella ja tutkia samaa asiaa eri näkökulmista. Seminaari varmasti avaa kuulijoille harmonikan monia merkityksiä meille suomalaisille. Luvassa on varmasti mielenkiintoinen tuokio.
Harmonikka ja itsenäinen Suomi pe 17.2.2017 klo 15–18 Konservatorion pienessä salissa. Vapaa pääsy.